tiistai 17. marraskuuta 2009

Hirvikärpäsihottumaa?

Ajattelin vaihteeksi herkutella ihottumakuvilla. Käydessäni syyskuun alussa retkellä Jurmossa sain oudon kutiavan paukaman reiteeni. Luulin sitä aluksi punkinpuremaksi, mutta siitä ei löytynyt varsinaista punkkia ja lääkärikään ei sitä sellaiseksi tunnistanut. Hän ei kuitenkaan osannut sanoa mikä se olisi.

(napsauta kuvaa saadaksesi suuremman kuvan)

Arvelin jo hieman, että se olisi saattanut olla hirvikärpäsen purema tai jotain, koska yöpyessäni Korppoossa sain parikymmentä hirvikärpästä hiuksiini ja muualle. Saattaa hyvin olla, että joku olisi päässyt housujenkin sisään.

Nyt yli kaksi kuukautta myöhemmin paukama ei ole hävinnyt. Viime viikolla huomasin sen jo hieman tulehtuneenkin.

Vastaavia mutta pienempiä paukamia on vähitellen ilmestynyt melko lailla joka puolelle kehoa ja viime viikolla ne alkoivat kutiamaan huomattavan voimakkaasti.

Hoidoksi hirvikärpäsihottumaan käytetään yleensä hydrokortisonia ja antihistamiinia. Apteekista sai jonkinvahvuista hydrokortisonivoidetta ja antihistamiinia onneksi löytyi lääkekaapista. Ne auttoivat kutinaan melko hyvin, mutta eivät kuitenkaan ole poistaneet ihottumaa tai rakkuloita lainkaan.

Duodecimin artikkeli kertoo, että hirvikärpäsihottuma saattaa kestää kuukausia tai jopa vuoden. Toivottavasti ei.


Suhtauduin näihin hellyyttäviin pikku seuralaisiin aluksi melko suopeasti, vaikka niitä olikin todella ärsyttävä poimia hiuksista ja vaatteista. Kerääntymisnopeus viime retkellä oli noin yksi hirvikärpänen minuutissa, mikä teki metsässä liikkumisen varsin ongelmalliseksi. Metsästä pois lähtiessäni ymmärsin laittaa takin tiiviisti päälle, jonka jälkeen sain metsästää autostani parisenkymmentä yksilöä.

Viime viikolla myös käsiin ilmestyi satoja vesikellomaisia näppylöitä tai rakkoja. Ajallisesti ne ilmestyivät samaan aikaan kuin muualla kehossa olevat näppylät ovet yleistyneet, mutta ovat aika erilaisia. Ehkä erilaisuus johtuu käsien paksummasta ja joustavammasta nahasta, en tiedä.

(napsauta kuvaa saadaksesi suuremman kuvan)

Varasin ajan lääkärille jo viime keskiviikkona, mutta sain ajan vasta tämän viikon perjantaille. Kutina on hyvin voimakasta ja rasittavaa, joten odottelu ei todellakaan ole ollut kivaa.

Päivitys 20.11.2009

Pääsin viimein lääkäriin. Lääkärin mielestä käsien ihottuma ei olisi hirvikärpäsistä aiheutuvaa. Sain ihottumaan tuhdimpaa kortisonivoidetta.

Lähteitä

Timo Reunala, Maria Laine, Martine Vornanen ja Sauli Härkönen. Hirvikärpäsihottuma – maanlaajuinen riesa (PDF). Duodecim 2008; 124(14):1607-12.

torstai 14. toukokuuta 2009

Palannut Israelista

Palasin jo muutama päivä sitten, nämä päivät ovat menneet paljolti toipumiseen. Kipulääkkeen käytön lopettamisen jälkeen oikeastaan kaikki paikat tuntuvat olevan kipeät. Paitsi kipulääkkeiden alkuperäinen kohde eli selkä, mikä on nyt oikeastaan parantunut aika hyvin. Käveleminen parantaa selkäkivut aika hyvin, kunhan vaan saa käveltyä, viime Romanian reissulla pari vuotta sitten oli melko sama vaikutus. Niin, pitäisi tietenkin muutenkin kävellä enemmän.

Al Aqsan moskeijan edessä Jerusalemissa.

Matka oli todellakin mielenkiintoinen ja kävimme lähes joka paikassa missä vain voi käydä. No Länsirannalla kävimme vain melko suppeasti, Herodion ja Betlehem jäivät ajanpuutteen vuoksi väliin. Jerikon ohi ajoimme, mutta emme käyneet. Makhtesh Ramon -kraaterissa ja muissa luontokohteissa olisi ollut kiva retkeillä enemmänkin, vaikka useamman päivän, mutta tällä kertaa ei aika riittänyt kovinkaan pitkiin käynteihin.

Kävimme nyt oikeastaan kaikissa tärkeimmissä historiallisissa kohteissa, ensin Jerusalemissa. Galileassa oli tietenkin paljon Jeesus-paikkoja, joissa ei sinällään ole mitään erityistä nähtävää, kunhan on kiva voida sanoa käyneensä.

Valokuvien käsittely voi todellakin kestää toven, en ole juuri ehtinyt tehdä muuta kuin siirtää kuvat koneelle, siinäkin meni kolmisen tuntia, kun kuvia oli jotain 6000 eli 30 Gt.

Tämän matkan kokemusten pohjalta voin nyt ehkä paremmin valmistella matkatavaroiden optimointia. Oleellisin hankinta tulee olemaan luultavimmin Canon SX1 kamera. Se on Canonin tämän hetken paras kompaktikamera; yhtä laajakulmainen kuin järjestelmäkamerani peruslinssillä. Lisäksi siinä on kohtuullinen videokuvaus, jolloin en tarvitse myös videokameraa, mikä helpottaa. Valokuvausvarusteiden pitäisi sen myötä keventyä viidestä kilosta noin puoleen kiloon. Myös kennonpuhdistuksen tarve häviää, enkä tarvitse puhdistusvälineitä mukaan. Salama, jonka hankin viime kuussa, osoittautui reissussa lähes hyödyttömäksi.

Minulla oli tällä matkalla oli siis mukana oikeastaan kaikki mitä saattaisin tarvita, mutta tavoite olisi pärjätä pelkällä selkärepulla. Laskujen mukaan painoa tulisi silti noin 10 kg, mikä on kyllä aika paljon, tai siis vaatisi paljon parempaa kuntoa ja erityisesti kestävyyttä selältä. Tietenkin ongelma ratkeaisi kuin itsestään pudottamalla tuon 10 kg painoa vyötäröltä.

Reppu osoittautui melko hyväksi. Oikeastaan sen ongelma on, että taskuja on niin paljon, että laukun saa täyteen täyttämällä vain puolet taskuista. Se ei sinällään haittaa. Eräs ongelma on, ettei reppu ole lainkaan vesitiivis: pohjassa on suuret aukot siltä varalta, että juomarakko puhkeaa. Erämaassa sillä ei ole merkitystä, mutta monissa muissa paikoissa on.

lauantai 9. toukokuuta 2009

Palailemassa Israelista

Viimeinen ilta Israelissa ja pääsin viimein kunnon netin ääreen. En ole jaksanut tapella nettiasetusten kanssa juurikaan, kun en olisi paljoa ehtinyt sitä käyttääkkään koneellani. Pääasia että pääsin puhelimellani hieman kiinni maailmaan.

Kävelyllä Genesaretinjärvellä.

Palailen siis huomenna. En tiedä missä vaiheessa jaksan laittaa kuvia nettiin, viime Egyptin matkan kuvistakin on vielä melkein kaikki kuvat laittamatta. Matkalta on tullut noin 6000 kuvaa ja niiden karsimisessa ja luokittelussa ja kuvasarjan tekemisessä menee luultavasti aika paljon aikaa... No, yritän ainakin jotkin oleellisimmat saada viikon-parin sisällä, mutta voi kyllä olla ettei toteudu.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Matkalla Israelissa

Olen ollut matkalla jo muutaman päivän, tähän mennessä pääosin Jerusalemissa. Olemme käyneet läpi kaikki oleellisimmat paikat.

En ole saanut nettiä toimimaan kannettavallani ja Puhelimen kanssa on nihkeähköä kirjoitella, joten tämä matkaselustus jää aika ohueksi. Minulla on muutenkin ollut aivan liian vähän aikaa kirjoittamiseen. Joitain lyhyitä kommentteja olen kirjoitellut matkalta Twitteriin, ks. http://twitter.com/Magi42. Linkit Twitter-kommentteihin löytyvät myös tämän sivun oikeasta laidasta.

Normaali puhelinnumeroni ei toimi täällä ollessani. Minut kenties tavoittaa Israelin puhelinnumerostani +972543462274, jos on jotain erityisen oleellista asiaa. Hinta voi olla mitä vain. Eilen soittaessani Suomeen hinta oli ehkä 50 senttiä minuutti.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Israelin matka lähestyy

Lento Tel Aviviin, Helsinki-Vantaalta Ben Gurionin lentokentälle, lähtisi ensi perjantaina eli vajaan viikon päästä. Vuokra-automme on toivon mukaan odottamassa meitä siellä. Ajamme suoraan Jerusalemiin hotelliin ja vietämme siellä kolme yötä. Lähden matkalle jo torstaina ja yövyn Juhan luona Keravalla, jotta ei tarvitsisi herätä neljältä ehtiäkseni aamulla lähtevään koneeseen. Matkajännitys kasvaa.

Laitoin nyt itselleni tilin myös Twitter-mikroblogiin, sillä siihen saa lähetettyä kirjoituksia helposti kännykällä. Twitter-blogin viimeisimmät viestit löytyvät tämän blogin oikeasta reunasta, sekä osoitteesta http://twitter.com/Magi42.

En luultavasti viitsi pitää Israelissa omaa puhelinnumeroa juurikaan auki, sillä jos joku soittaa siihen se tulee minulle kalliiksi. Lisäksi voi helposti käydä vahinko, että kännykkäni avaa Internet-yhteyden jostain syystä (tietyt ohjelmat kuten karttaohjelma ja SportsTracker ja esim N800:ni avaavat yhteyden automaattisesti), mutta roaming-datasiirto on absurdin kallista ja vahingossa auenneesta yhteydestä tulee helposti tuhansien eurojen laskut. Juhalla on prepaid-kortti ja saatan hankkia sellaisen itsekin, tai käyttää Juhan korttia. Suurena kysymyksenä on, että saako Israelista prepaid-kortteja, joissa on Internet-yhteys. Yritin hieman selvittää tätä, mutta ainakin aivan viime aikoina sellaista on ollut vaikea löytää. Asian näkee ehkä vasta paikan päällä.

On kuitenkin toki mahdollista, että saan välillä verkkoyhteyden ja pääsen lukemaan sähköpostejani ja ehkä hieman blogaamaankin. Ainakin sen verran täytyy saada yhteys, että saan lisättyä mahdolisen Israelin puhelinnumeroni Twitteriin, jotta voin blogailla sinne.

Minulla on kyllä nyt sen verran monenlaista kirjoituskohdetta matkalle, että saa nähdä miten ehdin kaikkea tekemään. Matkakertomusta pitäisi tietenkin kirjoittaa, mutta se tulisi tietenkin olemaan tyyliltään aivan toisenlainen kuin tällaiset blogikirjoitukset.

Hankintoja

Seikkailutarvikkeet alkavat olla kasassa. Ostin jo viime kuussa paljon kameratarvikkeita. Ainoa suurempi ostos oli uusi salama. Minulla ei ole digiaikanani eli viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut koskaan varsinaista salamaa (kameran sisäänrakennettua salamaa, orjasalamaa ja studiosalamia lukuunottamatta). Lisäksi ostin paljon muistikortteja, akkuja, hyvän AA-akkulaturin (BC-700), optiikan puhdistusvälineitä ja kaikkea muuta pikkusälää.

Ostin Eee PC 901:ni 16 Gt:n muistikortin ja asensin siihen kunnollisen Linuxin eli Kubuntu 8.06:n. Kubuntu 8.10:ssä tuli vakiona KDE 4, jonka huomasin nopeasti käyttökelvottomaksi, joten asensin sittenkin vanhemman, jossa tulee KDE 3.5. Sain asennettua oikeastaan kaiken, mikä minulla on käytössä pöytäkoneessanikin. Jäljellä on kuitenkin kaksi vakavaa ongelmaa. Ensinnäkin, kone ei herää valmiustilasta, joten akku kestää vain viitisen tuntia, jos en sammuta sitä kunnolla. Toisekseen, 3D-kiihdytys ei toimi, joten Google Earth ei toimi kovinkaan hyvin, kuten se toimii mukana tuleessa Xandros-Linuxissa. Saatan siten joutua käyttämään Xandrosia suurimman osan ajasta. Onneksi siinäkin toimivat tärkeimmät ohjelmat.

Olen käynyt Google Earthilla läpi kaikki suunnitellut matkakohteemme. Google Earth tallentaa kartat välimuistiin. Asetin välimuistin kooksi 2Gt, mutta vaikka siellä nyt on kaikki Israelin kohteet, sekä joitain alueita Egyptistä, Itävallasta ja Suomesta, vievät ne vain noin 300 Mt välimuistitilaa. Harmi vain, ettei Google Earthissa saa käytettyä GPS:ää...

Ostin edellisviikolla uuden repun, 5.11 Tactical Series -valmistajan Rush 24 -repun, jossa on huomattavan paljon taskuja, sekä tietenkin tasku ja läpiviennit vesirakolle. Reppu kuuluu on poliisin erikoisyksikköjen käyttöön suunniteltuun mallistoon ja ominaisuuksiin sisältyy myös modulaarinen MOLLE/PALS-verkko, johon saa helposti kiinnitettyä erilaisia tarvikepusseja. Ostin yhden siihen sopivan lisäpussin. Ostin myös saman valmistajan housut ja vyön, sillä ne vaikuttivat varsin hyviltä vahvuutensa ja taskujensa puolesta. Aiemmin olen ostanut valokuvausliiveiksi 5.11-valmistajan liivit, jotka ovat nekin tarkoitettu nimenomaisesti aseliiveiksi, joiden isoihin sisätaskuihin on helppo piilottaa pistooleita ja oikeastaan kaikenlaista suurempaakin. Varusteet ovat kuitenkin tyyliltään hyvin "casual" ja melko tyypillisiä miesten vaatteita, joten ne tuskin herättävät merkittävästi huomiota.

Vesipuolen pitäisi olla nyt hoidossa epätavallisen hyvin. Tilasin Camelbak-vesipullon, sekä pari erilaista vesirakkoa, joista toinen sopii reppuuni. Koska etelän maiden vedessä on tunnetusti paljon bakteereita ja pieneliöitä, jotka voivat aiheuttaa ikävän ripulin, hankin myös vesisuodattimen, sekä vedenpuhdistustabletteja. Pelkät tabletitkin olisivat kyllä riittäneet, mutta niiden vaikutusta joutuu odottelemaan puolesta tunnista muutamaan, riippuen veden lämpötilasta ja siitä haluaako myös pieneliöiden kuolevan. Egyptissä tuli pärjättyä pulloveden voimalla, mutta niiden ostamisessa on oma rasitteensa ja Israelissa sinetöity pullokaan ei kuulemma välttämättä takaa, etteikö sitä olisi otettu kraanasta...

Hankkimani Katadyn Vario -vesisuodatin vaikuttaa melko hyvältä, joskin se on hieman suurikokoinen verrattuna pienimpiin malleihin. Arvioin sen kuitenkin toimivuudeltaan merkittävästi paremmaksi kuin pienemmät mallit. Suodatin sopii Camelbak-pullooni suoraan ruuvaamalla. Liittäminen vesirakon juomaletkuun olisi vaatinut erityisen sovitekappaleen. Huomasin kuitenkin, että juomarakon liitin ja juomaletkun suukappale, josta on poistettu kuminen puruventtiili, sopivat molemmat vesisuodattimen ulostuloon edes jotenkin. Tietenkin rakon saa aina täytettyä korkkiaukosta, mutta se ei ole niin näppärää.

Yksikään seikkailija ei lähde kotoaan ilman 50' köyttä, joten saattaisin ottaa sellaisenkin mukaan. Ostin köyden pääasiassa siksi, että olen tässä keväällä hieman haaveillut vuoristoretkeilyreissusta Itävaltaan Hallstattin ja Dachsteinin alueelle tai muualle ja siihen voisi liittyä hieman kiipeilyä ja ehkä jäätikön ylitystä. Siksi pitäisi hieman harjoitella kiipeilytaitoja ja hankkia tarvittavia varusteita. Köysi ja muut perusvarusteet (pari sulkulenkkiä, kasirengas, prusik-narut ja valjaat) ovat sen verran kevyet, yhteensä alle kaksi kiloa, että ne voisi ottaa mukaan aika helposti. Tilaa köysi kuitenkin vie aika paljon ja matkalaukussa ei ole koskaan liikaa tilaa ostoksia varten. Köysi olisi kyllä turhin matkatavarani, joten jos se lisää painoa liikaa, jätän sen kyllä Suomeen.

Käymme Negevin autiomaassa makhtesh-kraaterimuodostelmissa ja muissa paikoissa, joissa varmasti on mielenkiintoisia kiviä. Makhtesh Ramonissa tiedetään olevan paljon ammoniitteja, joita olisi kiva kerätä, jos niiden esiintymispaikan lähelle vain pääsee autolla. En ole varma onko niitä edelleen yhtä paljon kuin aiemmin; aiemmin suuret alueet olivat niiden peitossa, mutta niitä on kerätty jopa teollisesti, joten jäljelle jääneet paikat voivat olla jo suojeltuja. Ajattelin kuitenkin ottaa mukaan geologin vasaran ja pienen taltan. Kysyin isältäni, olisiko hänellä moista vasaraa, mutta ei ollut enää, tai ehkä oli, mutta se oli kokoluokaltaan lekan kokoa. Kunnolliset olisivat maksaneet aika paljon (60-80 euroa), joten päädyin halpaan muurarinvasaraan (6 euroa), joka on täsmälleen samanlainen, mutta metalli ei varmastikaan ole yhtä hyvää ja voi lohjeta kiveen hakattaessa. Vasara on kuitenkin hieman marginaalinen hyödyltään ja lisää painoa varmaan kilon, joten täytyy vielä katsoa otanko mukaan.

Rokotuksetkin tulivat kuntoon. Otin viime vuonna Egyptin matkaa varten kurkkumädän ja jäykkäkouristuksen. Otin tuolloin myös A- ja B-hepatiittiruiskeen, mutta siitä sanottiin silloin, että seuraava pitäisi ottaa kuukauden ja toinen puolen vuoden päästä. Kun en sitten muistanut/ehtinyt/jaksanut ottaa toista juuri kuukauden päästä, se sitten jäi. Nyt lääkäri kuitenkin kertoi, ettei se kuukausi ollutkaan niin tarkka ja saatoin ottaa sen vieläkin. Otin, kolmas olisi sitten 5 kk:n päästä.

No, mutta pitäisi tässä vielä viikonloppuna tehdä paljon töitäkin. Pitäisi saada firman tuotteen ohjekirja kasaan ensimmäistä sidottua painosta varten. Kirjasta otetaan 500-1000 kappaleen painos ja se julkaistaan minun omalla nimelläni, joten julkaisukynnys on itselleni heti hieman korkeammalla...

No, mutta kaupungille ostoksille, palailen myöhemmin taas asiaan. Ehkä kirjoittelen noista hankinnoista jotain tuotearvioita jossain vaiheessa, luultavasti englanninkieliseen blogiini, ehkä matkan jälkeen.

torstai 29. tammikuuta 2009

Havaintoja poliisitutkinnasta

Kukin meistä varmasti usein ajautuu keskusteluun rikoksesta epäiltyjen oikeusturvan mielekkyydestä. Rikolliset halutaan tuomiolle teoistaan ja on joskus turhauttavaa, jos he pääsevät vapaaksi siksi, että heillä on oikeuksia. Erityisesti filmiteollisuus repostelee usein sillä, kuinka syytteet saatetaan hylätä poliisin tekemien teknisten virheiden vuoksi.

Tässä onkin jonkinmoinen dilemma. Jos poliisit tekevät paljon virheitä, on tutkinnan tulos epäilyttävä ja ongelmallinen epäillyn oikeusturvan kannalta. Toisaalta jos virheitä ei hyväksytä lainkaan, pääsee rikollinen helposti vapaaksi.

Tähän on vaikea ottaa ratkaisuksi kovin suurta virkavastuuta, koska se johtaisi siihen, että kohta kaikki rikostutkijat olisivat vankilassa ja kuka sitten tutkisi rikoksia. Aivan kuten lääkärien, joiden potilas kuolee, teloittaminen olisi huono asia, koska sen jälkeen kukaan ei enää hoitaisi potilaita, jotka saattaisivat kuolla. Toisaalta jonkinlainen virkavastuu on pakko olla, jotta tutkijat ylipäätään tuottaisivat mitään hyödyllistä. Osittain tämä toteutuu jo pelkästään poliisien oman ammattikunnian ja urapyrkimysten avulla, mutta niihin ei tietenkään voi yksinomaan luottaa.

Tärkeää ei ole virheiden tapahtuminen vaan prosessi, joka karsii ne pois. Ohjelmistotuotannossakin jokainen kehittäjä tuottaa päivittäin varmasti kymmeniä ohjelmavirheitä. Tuotantoprosessi kuitenkin korjaa näitä virheitä laadunvalvonnalla. Samasta syystä kirjoitetut tekstit kannattaa oikolukea.

Tänään törmäsin keskusteluun nettiaktivisti Halla-Ahon kirjoitusten poliisitutkinnasta. Sivuhuomautuksena, että vaikka Halla-Ahon ideologia on melko lailla suorassa kulmassa omiin poliittisiin näkemyksiini nähden, pidän hänen kirjoituksiaan korkealaatuisina ja kyseisen ideologian jonkinlaista kärkeä edustavina ja siten mielenkiintoisina. Jätän hänen ajatustensa pohdinnan kuitenkin toiseen kertaan.

Halla-Ahoa epäillään tällä kertaa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Poliisi on tehnyt kuulusteluja modernilla tavalla sähköpostitse.
Halla-Aho on luonnollisesti tyrmännyt tutkinnan poliittisesti motivoituneeksi ja muuta sellaista. Oikeastaan Halla-Aho ei ole kirjoittanut asiasta kuulusteluvastausten lisäksi vielä paljoakaan, mutta monilla kommentoijilla tuntuu olevan vielä lennokkaampia näkemyksiä.
Yksi näkemys kohdistuu poliisin kysymyksissä esiintyneistä päivämäärävirheisiin, jotka tekisivät tutkinnan tulokset epäilyttäviksi ja Halla-Ahon oikeusturvan kannalta vaarallisiksi. Halla-Aho ja kommentoijat ovat virheellisesti olettaneet, että poliisi olisi tehnyt nämä lukuisat virheet. Kuitenkin Halla-Aho omassa blogissaan kirjoittaa:
Tänään kävi kuitenkin ilmi, että poliisi on tähän mennessä tutkinut ainoastaan tekstikatkelmia, joita sille on toimittanut kansanedustaja Heli Järvinen ja Vihreät Naiset ry. Myös kuulustelu on koskenut sanottuja katkelmia.

Katkelmat oli siis toimitettu poliisille aiemman tutkinnan materiaaliksi. Tämä aiempi tutkinta oli hylätty ja lopetettu. Nyt poliisi käytti tätä materiaalia esitutkinnan alussa, koska siinä oli kohtia, jotka olivat tämän tutkinnan kannalta oleellisia. Niin ollen virheet päivämäärissä eivät todennäköisesti olleet lähtöisin poliisilta vaan aiemmilta kantelijoilta.

En näe tässä mitään ongelmaa. Sehän olisi ollut poliisilta suoranainen laiminlyönti, jos se ei kuulustelussa olisi pyytänyt vastauksia kaikkiin poliisin tiedossa oleviin epäilyksenalaisiin väitteisiin.

Enemmänkin ihmetyttää, miksei Halla-Aho älykkäänä ihmisenä ymmärrä tätä. No, älykkäätkin ihmiset tekevät virheitä.

Toinen polemiikki kohdistuu siihen, että kuulustelussa kysyttiin Hallo-Ahon suostumusta kirjalliseen menettelyyn oikeudenkäynnissä. Halla-Aho perui sen myöhemmin, koska ajatteli sen merkitsevän tunnustamista. Kirjallisen menettelyn edellytyksenä nimittäin on, että:
esitutkinnan päättymisen jälkeen rikoksesta epäilty eli vastaaja tunnustaa syyttäjän syytteessä kuvatun teon, luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä

Tästä Halla-Aho päätteli, että suostumalla kirjalliseen menettelyyn hän olisi samalla tunnustanut rikoksen. Hän syytti kuulustelijaa ja syyttäjää harhautuksesta.

Halla-Aho vaikuttaa saaneen tässä jonkinlaisen vainoharhaisuuskohtauksen. Tietenkään suostuminen kirjalliseen käsittelyyn ei tarkoita tunnustamista. Vaikka niin voisi loogisesti päätelläkin, ei sellainen menisi missään oikeudessa läpi.

Kuulustelussa annettiin lista lainauksia Halla-Ahon teksteistä ja kysyttiin kunkin kohdalla, myöntääkö Halla-Aho lainauksen sisällön täyttävän kiihotuksen kansanryhmää vastaan tunnusmerkit. Jos Halla-Aho myöntää sen jonkin niistä osalta, tunnustaa hän syyllistyneensä rikokseen. Jotenkin vaikuttaa, ettei Halla-Aho aivan ymmärtänyt tätä.

Näiden "tunnustatko?"-kysymysten jälkeen on tietenkin mielekästä lopuksi kysyä haluaako epäilty kirjallisen menettelyn.
Tunnustatko A?           [ ] kyllä [x] ei.
Tunnustatko B? [ ] kyllä [x] ei.
Tunnustatko C? [ ] kyllä [x] ei.
Jos tunnustit, sopiiko
kirjallinen menettely? [x] kyllä [ ] ei.
Kysymys suostumuksesta on mielekäs jos epäilty tunnustaa, mutta tietenkään ei, jos hän ei tunnusta. Tietenkin on vähän hassua vastata sellaiseen "kyllä", mutta kaikille on tietenkin selvää, että jos ei tunnustanut, se olisi vain vahinko, eikä suostumuksella ole mitään merkitystä. (Mainittakoon, että Halla-Aholta ei kysytty "Jos tunnustit...", kuten yllä korostin, millä ei tässä kuitenkaan ole merkitystä.)

Oikeusturvan kannalta ehkä ongelmallisempi asia on, miksi asiaa kysyttiin ensimmäisessä kuulustelussa, kun esitutkinta vielä on meneillään. Laki sanoo asian hieman tarkemmin kuin Halla-Ahon tekemä lainaus edellä:
Asia voidaan ratkaista pääkäsittelyä toimittamatta (kirjallinen menettely), jos vastaaja tunnustaa virallisen syyttäjän syytteessä kuvatun teon sekä käräjäoikeudelle antamallaan nimenomaisella ilmoituksella luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä;

Tämän mukaan tunnustus vaikuttaa vasta, kun syyttäjä on nostanut syytteen. Samoin ilmoitus pitää tehdä käräjäoikeudelle, ei poliisille esikuulustelussa. Laki tekee tämän hyvin selväksi:
vastaajaa kehotetaan haasteen, haastehakemuksen ja 3 luvun 10 §:ssä tarkoitetun vaatimuksen tiedoksiannon yhteydessä ilmoittamaan tuomioistuimen määräämässä ajassa kirjallisesti käräjäoikeudelle, tunnustaako hän syytteessä kuvatun teon sekä luopuuko hän oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuuko hän asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Vastaajalle on samalla annettava tieto suostumuksen merkityksestä asian käsittelyssä.

Voidaan vain arvailla, miksi poliisi kysyi sitä kuulustelussa, jos vastauksella ei ole merkitystä. En itse keksi mitään muuta selitystä kuin harhautus, jolla poliisi yrittää saada epäillyn antamaan myöhemmin saman vastauksen, koska oli jo "luvannut" sen kuulustelussa. Monet varmasti suostuvat samaan myöhemmin kun olivat aiemminkin niin luvanneet, ehkä epähuomiossa tai kun rehellisyyttään haluavat pitää sanansa. Olisihan se outoa ja epäilyttävää jälkikäteen pyörtää sanansa, sellainenhan varmasti vaikeuttaisi omaa asemaakin, eikö?

Jos kyseessä oli harhautus, en silti usko että sen käyttö Halla-Ahon tapauksessa oli poikkeus. Poliisilla on nähdäkseni paljon kuulustelutapoja, joilla he harhauttavat tai painostavat epäiltyjä luopumaan oikeuksistaan, ja he kokemukseni pohjalta käyttävät niitä hyvin systemaattisesti. Menettelytavat saattavat olla ristiriidassa lain kanssa, joidenkin tapojen osalta törkeästikin, jolloin kyseessä olisi virkarikos. Ongelma tietenkin on, että jos rikolliset osaavat käyttää hyväkseen Suomen oikeusjärjestelmän porsaanreikiä, poliisit ovat siinä varmasti mestareita.

Enemmänkin ihmetyttää, miksi Halla-Aho ensin luopuu oikeusturvaansa vahvistavasta suullisesta käsittelystä, vaikka tämä oli ilmaistu hänelle hyvin selkeästi (ei kuten "lomakkeessa" yllä). Nähtävästi hän ei käyttänyt kuulustelussa oikeusavustajaa, joka suoraan olisi tiennyt mitä kysymys tarkoittaa. Epäilemättä oikeusavustaja olisi joka tapauksessa suositellut suullista käsittelyä, koska se antaa paremman oikeusturvan.

Oikeusavustaja ehkä olisi myös suositellut vastaamaan jokaiseen kysymykseen, että "ei" tai "en kommentoi". Teoriassa selittelemällä pidemmin voi vain vaikeuttaa asemaansa, kaikkea sanottua kun voidaan käyttää epäiltyä vastaan. Käytännössä selitykset voivat kuitenkin helpottaa prosessia, jos jo esitutkinnassa tuodaan esille kaikki puolustavat näkökulmat. Jos selitykset ovat syyttäjän mielestä hyviä, ei hän varmastikaan näe syytä viedä asiaa oikeuteen. "En kommentoi"-vastaukset saattavat myös motivoida poliisia tekemään tutkinnan tarkemmin. Rikokseen syylliselle tämä dilemma on varsin ongelmallinen, sillä selittelemällä hän puhuu itsensä helposti pussiin taitavan kuulustelijan käsissä.

Halla-Aholla on lisäksi tietenkin vaikuttimena se, että hän voi politisoida tutkinnan ja esitellä kuulusteluja netissä ajaakseen poliittisia tarkoitusperiään. Poliisilta on tietenkin reilua, että syytetty saa vastata kysymyksiin kirjallisesti, eikä kuulusteluhuoneessa. Harvoissa tutkinnoissa tuollaista mahdollisuutta sallitaankaan ja ennemminkin kysyisin miksi poliisi antaa Halla-Aholle näin hyvät mahdollisuudet puolustaa itseään, kun useimmille sitä ei anneta.

Halla-Aho on kirjoituksissaan usein voimakkaasti kritisoinut suomalaista oikeuslaitosta sen hampaattomuudesta (erityisesti maahanmuuttajien) rikollisuutta vastaan.
Lepsua lainkäyttöä perustellaan yksilön oikeuksilla, joihin voidaan kajota vain äärimmäisissä tapauksissa.

On tietenkin ironista saada esimerkkejä näiden oikeuksien syistä juuri niiden vastustajan joutuessa kiipeliin.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Gazan tuhotut talot

Sota on ohi, ainakin toistaiseksi. Nyt kaivellaan raunioita.

Israelin sodan aikana tuhoamien talojen määrä on varsin mielenkiintoinen. Täysin tuhottuja taloja on 4 000 ja pahasti vaurioituneita 20 000. Määrä ei ole mitätön verrattuna rakennusten määrään Gazassa. En tiedä tarkkaa määrää, mutta uutiset kertovat 100 000 menettäneen kotinsa, joten pelkästään tuhottujen kotitalojen voisi arvella olleen lähes 10% kaikista, lisäksi tulevat tietenkin toimitilat.

Määrä vaikuttaa erikoiselta suhteessa sodan kuolonuhrien määrään, joita oli 1300. Jokaista kuollutta ihmistä kohti tuhottiin täysin siis kolme taloa. Jos Hamasin taistelijoita oli kuolleista ehkä 400 (Israelin arvio), on suhde vielä erikoisempi.

Gaza ei ole niin tiukasti rakennettu, että yhden talon tuhoaminen olisi tuhonnut välttämättä myös muita taloja kovin laajalta alueelta. Talojen tuhoaminen on siten luultavasti ollut kunkin talon kohdalla tarkoituksellista.

Epäsuhtaa voidaan ehkä selittää sillä, että Hamasin taistelijat pakenivat nopeasti tulitettuaan, jolloin Israelin joukot senkin vuoksi tuhosivat pääasiassa taloja, joissa taistelijoita kyllä ensin oli, mutta ei enää kun talo saatiin tuhottua tykistötulella tai ohjuksella.

Mutta oikeasti, kymmenen tuhottua ja viisikymmentä purkukuntoon vaurioitettua taloa yhden taistelijan listimiseksi?

Ovathan taistelijat varmasti aina jossain talossa, joten tuhoamalla kaikki talot, joissa taistelijoita tiedetään joskus käyneen, varmasti saadaan tuhottua heidän joitain piilopaikkojaan ja vähennettyä talojen omistajien halua päästää taistelijoita taloonsa. Tämä on tietenkin terrorismia. Tästä on esimerkkinä YK:n koulun tuhoaminen, jonka perusteluiksi ensin annettiin kuvamateriaalia Hamasin taistelijoiden toiminnasta talossa, vuonna 2007 kun talo oli väliaikaisesti tyhjillään.

Mikäs siinä, varmasti kaikki Israelinkin talot saisi tuhota tällä perusteella, siellä kun sotilaita liikkuu joka puolella aika paljon siviiliväestön keskuudessa. Siis "käyttäen siviilejä ihmiskilpinä." Varusmiehet käyvät lomillaan kotona sotilasasussaan ja tietenkin, koska miehillä palvelus jatkuu 35 ikävuoteen saakka kuukauden vuodessa, kaikissa heidän kotitaloissaan "oleilee sotilaita". Plus muut reserviläiset.

Tietenkään Gazan taloissa ei oikeasti ole tarvinnut olla taistelijoita, tämä tekosyy kun toimii varmasti, koska vastakkaisen todistaminen on miltei mahdotonta. YK:n koulunkin tapauksessa ensin heitettiin rutiiniperustelu talosta ampuneista taistelijoista, sitten kaivettiin todisteita vanhasta kuvamateriaalista ja lopulta koko perustelu muutettiin "lähellä olleiden" taistelijoiden tuhoamiseksi. Tämä selityksen huolimaton käyttö osoittaa selvästi, kuinka tekaistu rutiiniselitys se on.

Suomen tukeman klinikan tuhoaminen on myös hieman erikoinen. Israel väitti (toisen avustusjärjestön vastaisesti), että siellä oli Hamasin taistelijoita, jonka jälkeen klinikkaa varoitettiin ja kehoitettiin poistumaan, jonka jälkeen tyhjä talo tuhottiin. Hamasin taistelijatkin varmasti olivat siis jo poistuneet. Anteeksi mitä? Siis mikä olikaan syy talon tuhoamiseen?

Todistustaakka olisi periaatteessa Israelilla, mutta tietenkin sekin on lähes yhtä mahdoton - pitäisikö kaikilla sotilailla olla jatkuvasti muutama kamera kuvaamassa? Niin kova todistustaakka tekisi kaikki sotatoimet mahdottomiksi. Näin epäsymmetrisessä sodassa voisi silti vaatia edes jotain.

Vaikka julkaisihan Israel ilmakuvia pommituksista. Joissain tapahtui "toissijaisia räjähdyksiä", jotka kielivät asevarastoista, yhdessä taas lastattiin "raketteja" autonlavalle. Paitsi että, kun toimittajat kävivät paikan päällä, putkilot saattoivatkin olla verstaan käyttämiä happipulloja. Ja toissijaiset räjähdykset kenties tekaistuja - ohjuksia kun voi ampua kaksi.

Oli miten oli, järjettömän kevyiden kriteerien omaksuminen ja tuhottujen talojen määrä tekee uskottavaksi sen, että Israel on tarkoituksella järjestelmällisesti tuhonnut kaikki tyhjät talot. Toisaalta vähentääkseen Hamasin taistelijoiden suojapaikkoja, mutta tietenkin tässä on ollut loistava tilaisuus tuhota palestiinalaisten elinehtoja ja siten painostaa heitä pakenemaan maasta. Tyhjien talojen tuhoaminen kun ei tule kuolleiden tilastoon.

Kodin tuhoaminen tietenkin tuhoaa kaikki koko elämän työn tulokset. Toimitilojen tuhoamisen seuraamukset ovat helposti yhtä suuret. Talouden verkostoon sisältyy myös rahoitus ja velkojen jääminen omaisuuden tuhouduttua voi myös aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Tuho ei siten tuhoa vain ihmisten tähänastista elämää, vaan myös tulevan.

Voidaan sanoa, että vähän päälle tuhat ihmistä kuoli, mutta kymmenien tuhansien elämä tuhoutui.

Tämä sopii Israelin selvään pyrkimykseen tuhota gazalaisten kaikki elinmahdollisuudet. Israel korostaa jatkuvasti, kuinka se pyrkii siihen että gazalaiset saavat "humanitaarista apua" eli ruokaa ja lääkkeitä. Mutta talojen rakentamiseen tarvittava betoni ja teräs, työkoneista puhumattakaan, eivät sisälly näihin. Ennen sotaa Israel erityisesti kielsi sementin ja teräksen tuonnin Gazaan, koska "Hamas voisi rakentaa niistä bunkkereita." Myöskään rahaa ei saa tuoda. Israelin hallituksen julkilausumat noudattavat aina täysin yhdenmukaisesti tätä hyvin tarkasti rajattua merkitystä, kun se puhuu Gazan rajojen avaamisesta.

Tässä on muistettava Gazan täydellinen kauppasaarto. Ilman teollisuuden raaka-aineita, koneita ja työvälineitä ei ole teollisuutta. Ilman traktoreita, lannoitteita, puimureita ja myllyjä ei ole edes maanviljelystä. Ja nyt myös suuri osa vähäisistä teollisuusrakennuksistakin on tuhottu.

Israelin toiminta heijastelee Länsirannan siirtokuntalaisten toimintaa. Jotkin siirtokuntalaisryhmät ovat viime vuosina omaksuneet ohjelman, jossa he päivittäin palestiinalaiskaupungeissa kulkiessaan tuhoavat palestiinalaisten omaisuutta, potkimalla vaikka ikkunoita ja lyhtypylväitä rikki. Mitä kalliimpaa ja modernimpaa, sen parempi. He saavat tehdä tätä rauhassa, koska suurinta osaa Länsirantaa valvovat israelilaiset sotilaat, joita asia ei kiinnosta. Jotkut siirtokuntalaiset ampuvat kivääreillä palestiinalaistalojen kattojen aurinkopaneeleja rikki. Joskus saatetaan ampua myös pelloilla työskenteleviä maanviljelijöitä, erityisesti sadonkorjuun aikaan, jotta kukaan ei uskaltaisi mennä pelloille.

Yllättävää kyllä, Gazan kaupungit eivät ole savimajakyliä, kuten vaikka suuresta osasta Egyptiä voisi sanoa. Rakennukset ovat melko moderneja ja ihmiset ovat hyvin vaatetettuja ja monilla on televisiot, kännykät ja tietokoneet. Kaikki on nähtävästi kuitenkin rakennettu kansainvälisen tuen turvin - kuten Suomen ja tietenkin arabimaiden kuten Saudi-Arabian, joka nytkin lupasi lahjoittaa miljardi dollaria Gazan jälleenrakennukseen.

Tuhoamalla työn välineet Israel kuitenkin pyrkii, että Gaza on ja tulee olemaan vain avun varassa. Ihmiset asuvat työttöminä avunsaajina vailla mahdollisuuksia todellisesta elämästä.

Nyt ainoa lupaus tulevaisuudesta on Hamasilla. Todellisuus kuitenkin on ja tulee olemaan, kuten tämäkin sota osoitti, että Hamas ei koskaan kykene täyttämään fantasianomaisia lupauksiaan. Israelia ei voi voittaa sotilaallisesti ja terrorismiin se ei alistu.

Palestiinalaisten kenties ainoa todellinen mahdollisuus olisi tehdä Israelille "israelit". Israel on mitä se on johtuen taloudellisesta tuesta länsimaista ja länsimaisilta juutalaisilta ja erityisesti kristityiltä, sekä siirtolaisten korkeasta koulutustasosta ja varallisuudesta. Saamallaan taloudellisella ja sivistyksellisellä tuella palestiinalaisten olisi jopa mahdollisuus tulla Israelia vahvemmaksi, kuten Israel on kaikkia väkiluvultaan runsaampia islamilaisia maita vahvempi.

Tämäkin ei tietenkään ole mahdollista, koska Israel tuhoaisi kaiken saavutetun pienestäkin tekosyystä, kuten se nyt teki, heittäessään palestiinalaiset kertaiskulla vuosikymmenen kehityksessä taaksepäin. Ja varmastikaan se ei koskaan sallisi taloudellisesti nousevien palestiinalaisalueiden varustautua sotilaallisesti.

Rauha ei siksi ole palestiinalaisille todellinen ratkaisu, koska Israelille rauha merkitsee vain palestiinalaisten terrorisoimista rauhassa.

torstai 8. tammikuuta 2009

Miehitys ei ole rauhaa

(Samasta aiheesta kuin edellinenkin, HS:n keskustelupalstan kirjoituksestani kopioituna.)

Kun rakettihyökkäykset ja itsemurhaiskut Israeliin loppuvat, ei Israelinkaan tarvitse puolustaa kansalaisiaan voimatoimin. Asia on erittäin yksinkertainen.

Tämä on hämmästyttävän yksisilmäistä, että puolustellaan Israelin toimia "kohtuullisena puolustautumisena" palestiinalaisten iskuille. Kun Hamas tekee iskuja, on se "järjetöntä terrorismia", mutta Israelin iskut vain "välttämättömiä voimatoimia".

Sama perustelu toisin päin: Kun Gazan sotilaallinen piiritys ja kauppasaarto, Länsirannan miehitys ja aseelliset hyökkäykset Gazaan loppuvat, ei palestiinalaisten tarvitse puolustaa itseään voimatoimin. Asia on "erittäin yksinkertainen".

Palestiinan ongelma on nimenomaisesti kehä, josta ei ole helppoa ulospääsyä, edes keskustelupalstojen asiantuntevien ohjeiden avulla. Molemmat osapuolet aina vain "puolustautuvat" oikeutetusti toisen tekemää viimeisintä vääryyttä vastaan. Lisäksi maansa ja kotinsa menettäneet palestiinalaiset haluavat korjata aikaisemman, mutta edelleen koko ajan vaikuttavan epäoikeudenmukaisuuden. Vaikka "järkevät" päättäjät saisivat aikaan sopimuksen, se ei koskaan kelpaa ääriryhmille. Provosoimalla toista osapuolta omavaltaisesti ne saavat aikaan vastatoimia, joita vastaan maltillisetkin osallistuvat puolustamaan samassa rintamassa.

Esimerkiksi äärisiionistit perustavat siirtokuntia ja kasvattavat niitä, kunnes niiden tieltä kotinsa menettäneiden palestiinalaisten tyytymättömyys laukeaa ja tulee hyökkäyksiä, jonka jälkeen tulee vastaiskuja "uhan poistamiseksi" ja siirtokuntien ympärille tarvitaan suuremmat puskurivyöhykkeet, jne... "Me vain puolustaudumme."

Rakettihyökkäykset ovat 7 vuoden aikana tappaneet 18 israelilaista (plus joitain palestiinalaisia). Tässä "vastahyökkäyksessä" on nyt tapettu 700. Missä on kohtuullisuus? Raketit ovat siinä mielessä "aitoa terrorismia", että ne eivät juurikaan tapa ketään, mutta lamauttava vaikutus on merkittävä, kun lähikaupunkien asukkaat joutuvat elämään kellareissa. "Voimatoimena" se on sikäli kohtuullinen, että suuri osa palestiinalaisista joutuu elämään vähintään yhtä vaikeissa oloissa, miehitysvallan alla vankilakaupungeiksi muuttuneilla pakolaisleireillä ilman tulevaisuutta. Se on Israelin terrorismia, jolla yritetään painostaa palestiinalaisia, "Menisitte jo pois."

Hamas on tietenkin häikäilemätön rikollisjoukko, mutta he ovat tällä hetkellä ainoa taho, joka antaa palestiinalaisille toivoa muutoksesta. On valitettavaa, että Hamas menestyy, mutta se on aivan Israelin omaa aikaansaannosta.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Huomioita Gazan sodan oikeutuksesta

Olen edelleen tullut seuraneeksi tiiviisti Gazan tapahtumia. Medioissa käytävissä keskustelussa, samoin kuin kansalaiskeskusteluissa, vaikuttaa jääneen koko lailla huomiotta palestiinalaisten pitkään jatkunut tilanne ja huomio on nyt kohdistunut rakettihyökkäyksiin.

Israelin selitys sodalle on, että se puolustautuu rakettihyökkäyksiä vastaan. Tämä tietenkin on aivan hyvä ja mielekäs peruste puolustukseksi käytävälle sodalle. Tämä tulee myös kansalaiskeskusteluissa esiin selvästi: "Mitä tapahtuisi jos Suomi ampuisi Venäjään raketteja tai jokin muu maa Suomeen?".

Myös sotilaallinen saarto ja miehitys ovat sotatoimia, jotka ovat oikeutettu peruste sodalle. Jos jokin muu valtio eristäisi Suomen muusta maailmasta sotalaivoilla ja miehittämällä Suomen maarajat, näännyttäen Suomen ruoka-avun varaan ja katkaisten energiansaannin, olisiko Suomella perusteltu oikeus ryhtyä sotatoimiin? Tietenkin.

Myös sotilaiden aseellinen hyökkäys alueelle on sotatoimi, jonka voidaan katsoa oikeuttavan vastatoimiin. Tästähän tämä sota lähti: Gaza truce broken as Israeli raid kills six Hamas gunmen. ...vaikka Israelilta varmasti löytyy selkeä perustelu hyökkäyksen välttämättömyydelle.

Tämä onkin se ongelma, että molemmilla osapuolilla on periaatteessa hyväksyttävät perustelut toiminnalleen. Tai olisi, jos toiminta olisi järkevässä suhteessa toisen puolen tekoihin.

Israel ja myös Suomen mediat ovat tasapuolisuuden vuoksi kuvanneet pommitusten varjossa elävien Israelilaisten elämää ja kurjuutta. On todellakin epäinhimillistä elää kuukausia ja vuosia jatkuvan pelon alla kotien kellareissa, uskaltautuen ulos vain välttämättömiä menoja varten.

Huomiotta ovat jääneet ne syyt miksi Hamasin toimia tuetaan palestiinalaisten keskuudessa niin laajasti. Siinä kun suurin osa israelilaisista elää yltäkylläisyydessä vapaassa maassa, palestiinalaiset elävät käytännössä vankilassa, Israelin vähitellen viedessä heiltä maat ja mahdollisuuden elämään rauhassa, itsenäisessä valtiossa kuiten vaikka me täällä Suomessa.

On todellakin absurdin yksipuolista säälitellä Gazan lähellä elävien terrorismista kärsivien israelilaisten elämää, jos palestiinalaiset niin Gazassa kuin Länsirannallakin ovat joutuneet elämään vuosikymmeniä vielä pahemman pelon alla, tai sanotaan suoraan terrorin.

Lisäksi Israelin ongelmana on vastaiskun suhteettomuus. Hamasin raketti-iskut todellakin lähinnä pelottelevat ja seitsemän vuoden aikana on kuollut vain 18 ihmistä. Tähän nähden satojen gazalaisten tappaminen on täydellisen suhteeton reaktio.

Ongelmana Gazassa on kansan ja Hamasin erottaminen. Israel väittää vapauttavansa gazalaiset Hamasin hallinnosta, mikä tietenkin on absurdia kun katsotaan Hamasin laajaa kansan tukea. Gazalaiset ja monet muut palestiinalaiset tukevat Hamasia, koska se lupaa heille oikeudenmukaisuutta ja tulevaisuutta.

Hamasissa on valitettavasti oikeitakin ongelmia, kuten sen vakaumus tuhota Israel. Lisäksi Hamas on toimintamenetelmiltään sen poliittisia vastustajia vastaan äärimmäisen ongelmallinen ja ehdottomasti vastaa pahimpia historiallisia esimerkkejä suoranaisesta pahuudesta. Nämä ovat todellisia ongelmia ja on sääli, että Hamas tulee Israelin iskujen ansiosta voimistumaan poliittisesti.

Toisaalta nykyään maltillinen Fatah oli samassa tilassa jokunen kymmentä vuotta sitten.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Kirkosta eroamisia

Kirkosta erosi ennätysmäärä jäseniä (HS). Eroamiseen on vaikuttanut erityisesti Tampereen vapaa-ajattelijoiden www.eroakirkosta.fi-palvelu, jonka kautta tehtiin suurin osa eroamisista.

En oikeastaan tiedä mitä asiasta voisi sanoa sen enempää kuin mitä eroakirkosta.fi-sivustolla on sanottu, sillä sivusto antaa varsin hyvät perustelut sille, miksi kirkosta erotaan. Jos et usko kirkon oppeihin etkä tarvitse sen palveluita, miksi maksat vuosittain keskimäärin 200 euroa? Harrastusyhdistysten jäsenmaksutkin ovat tyypillisesti 10-50 euroa ja niistäkin ihmiset kitsastelevat, joten miksi kirkolle maksetaan noin valtavasti?

Tietenkin se on helppoa, kun jäsenmaksu peritään suoraan veroissa ja kun liittämisen ovat tehneet vanhemmat lapsena, ei ole itse tarvinnut nähdä vaivaa. Eroamisenkin vaiva vaikuttaa niin suurelta, että monet mieluummin roikkuvat jäsenenä vaikka eroilmoituksen tekemisellä säästäisivät vuodessa tuon pari sataa euroa. Seuraavasta palkastakin jäisi pari kymppiä enemmän käteen.

Ehkä tavallisimpana syynä on kirkon hyväntekeväisyyden tukeminen. Mutta kuten sivusto kertoo, käyttää kirkko diakoniatyöhön vain 10% tuloistaan. Ja tämä raha siis menee diakoniatyöntekijöiden palkkoihin eli lähetystyöhön. Kirkko ei siis anna mitään oikeaa materiaalista apua kenellekään, kuten ruokaa köyhille, sellaiset varat hankitaan valtiolta tai kaupungeilta tai erillisillä keräyksillä. Jos haluat lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, kannattaa se tehdä organisaatiolle, joka käyttää 100% lahjoituksista hyväntekeväisyystoimintaan.

Hassuna yksityiskohtana, kirkon ruoka-apu köyhille tulee kaupungeilta, mutta kirkko vain hoitaa ruoan antamisen. Järjestelyn outouden vuoksi vapaa-ajattelijayhdistyksetkin ovat joskus tarjoutuneet jakamaan ruoka-apua. No tietenkin jakamisessa itse jakaminen vaatii työtä, mikä lienee syy tähän järjestelyyn. Kuitenkin kokonaisuuden kannalta järkevämpää olisi, että jakelun hoitaisivat kaupungin työntekijät diakoniatyöntekijöiden sijaan.

Itse en tosin kannata hyväntekeväisyyttä muutenkaan, koska se on yleensä tehotonta (keruu vie usein 100% keräystuloista), mitätöntä ja johtaa siihen, että ne jotka eivät välitä muista vaurastuvat. Oikeasti, työtön köyhä saa valtiolta asunnon ja muutaman sataa euroa kuussa elämiseen. Missään kuinka uskonnollisessa maassa tahansa ei kirkon apu ole muuta kuin soppakattiloita ja parhaimmillaan patjoja yhteistiloissa.

Olen usein ihmetellyt, miksi uskonnollisuus korreloi talousliberaalin politiikan kanssa, jossa valtion ei haluta auttavan köyhiä. Kuitenkin samaiset kristilliset konservatiivit aina kehuskelevat sillä miten auttavat köyhiä ja kuinka hyvä heidän uskontonsa on kun se auttaa heikkoja. Oikeasti köyhiä auttavaa sosiaalipolitiikkaa ei haluta, koska tällöin ei saataisi kunniaa itselle ja omalle uskonnolle. Ja tietenkin koska se maksaisi paljon enemmän kuin ropojen antaminen kerjäläisille. Kirkollinen hyväntekeväisyys tarjoaakin mahdollisuuden vain tekopyhyyteen.

Yhtenä esimerkkinä tästä hulluudesta on Äiti Teresa, joka keräsi maailmanlaajuisesti satoja miljoonia nykyeuroja hyväntekeväisyystuloja, jotka piti käyttää köyhien auttamiseen, sairaaloihin ja ambulansseihin. Lahjoitetut sairaalalaitteet myytiin, vaikka eivät nunnat niillä olisi mitään tehneetkään, koska eivät osaa käyttää niitä. Nunnilla ei ole sairaanhoitajan koulutusta, eivätkä he sellaista halua, koska se ei ole heidän työnsä tarkoitus. Lahjoitusvaroja ei myöskään käytetty oikeiden sairaanhoitajien tai lääkäreiden palkkaamiseen. Todellisuudessa tulot käytettiin Rakkauden lähettiläät -lähetysjärjestön toiminnan laajentamiseen, erityisesti länsimaihin. Sairaille ja köyhille nunnat tarjosivat - ja tarjoavat edelleen - vain vaatimattoman patjan, jonka päällä maata ja kuolla vailla mitään sairaanhoitoa. Köyhien lapset otettiin hoitoon vain sillä ehdolla, että vanhemmat luovuttivat lasten huoltajuuden järjestölle.

Christopher Hitchens ja muutamat muut ovat kirjoittaneet rajuja paljastuksia lahjoitusten törkeästä väärinkäytöstä. Samalla ovat tulleet ilmi todelliset syyt sille, miksi lahjoitusvaroilla ei edes pyritä parantamaan tai poistamaan köyhyyttä. Vaikka se ei ole ollut edes mikään salaisuus. Äiti Teresa on itse julkisesti sanonut, että ei edes pyri helpottamaan ihmisten kärsimyksiä vaan vain saamaan heidät kristityiksi. Hän katsoi kärsimyksen saavan ihmiset tarvitsemaan Jeesusta ja köyhyyden ja siitä seuraavan kärsimyksen olevan siksi hyvä asia.

Äiti Teresa on varmasti maailman tunnetuin hyvän ihmisen symboli köyhien ja sairaiden pyyteettömänä auttajana.

Kannattaa siis katsoa mihin hyväntekeväisyyteen rahansa antaa. Uskonnollisessa hyväntekeväisyydessä prioriteetti kun on lähetystyössä, ei oikeassa auttamisessa. Auttaminen on vain keino saada autetut - ja auttamishaluiset - kääntymään uskonnon oppeihin.

Mutta mitäs palveluita kirkko tarjoaa rahaa vastaan. Niin, häät ja hautajaiset. Hautapaikan vuoksi ei kannata maksaa kirkollisveroa, koska kirkollisveroa nimenomaisesti ei käytetä siihen lainkaan vaan hautapaikat maksaa valtio. Eli tästä ei sikäli sen enempää. Kirkko toki on mielellään tarjoutunut hoitamaan haustausmaat valtion maksamilla varoilla, nähtävästi voidakseen yhdistää hautausmaiden ylläpidon kirkolliseen työhön ja kuolleiden omaisiin kohdistuvaan lähetystyöhön.

Häät voi viettää ilman pappia, maistraatissakin vihkimisen suorittava henkikirjoittaja pukeutuu aivan yhtä seremoniallisesti hienoon viittaan. Häät vietetään nykyään usein muutenkin muualla kuin kirkossa, joten sikälikään ei pappia tarvita paikalle.

Japanissakin on hassu kulttuuri-ilmiö, että siellä vaikka japanilaisista vain pari prosenttia on kristittyjä, valtaosa häistä on kristillisiä. Vihkijänä on joskus aito pappi, mutta koska japanilaiset haluavat vain seremonian ja papin uskonnollisuus saattaisi olla kiusallista, halutaan vihkijäksi mieluummin joku muu, joka pukeutuu papin asuun. Itse asiassa "papin" halutaan usein olevan länsimaalainen, joten japanissa asuva länsimaalainen saatetaan joskus pyytää "papiksi".

Mutta palataan takaisin Suomeen. Kirkolle menevä raha menee pääasiassa uskonnon ylläpitämiseen ja levittämiseen, niin kotimaahan kuin ulkomaillekin suuntautuvaan lähetystyöhön (eli suomeksi käännytykseen). Jos joku lahjoittaa tuon 200 euroa vuodessa lähetystyöhön, on hän mielestäni aika syvästi uskovainen.

Joidenkin mielestä kirkko on yhteiskunnallisesti tärkeä. Mutta onko näin todella? Maalliset yhteiskunnat, kuten Ranska, Britannia tai Turkki, eivät ole päätyneet turmioon. Edes uskontojen ihmemaassa Yhdysvalloissa ei ole valtionkirkkoa.

Jotkut pelkäävät kirkon kaatumisen johtavan Yhdysvaltojen kaltaiseen tilanteeseen, jossa ääriuskonnolliset kirkot yleistyisivät. Tämä vaikuttaa aika mutulta. Uskonnolliset liikkeet kyllä leviävät valtionkirkoista huolimatta jos ovat levitäkseen, kuten ovat levinneet Suomeenkin. Kristinuskokin voitti Rooman monijumalaisen valtionuskonnon ja juuri valtion ja kirkon sidos teki siitä niin nopean - kun keisari kääntyi, kääntyivät muutkin. Sama tapahtui protestanttisten kristinuskon muotojen, kuten luterilaisuuden, syntyessä ja levitessä Suomeen. Tuolloin valtionkirkko kyllä sikäli esti useimpien muiden uskontojen leviämisen, että ne olivat lailla kiellettyjä.

Evankelisluterilaisenkin kirkon opit ovat melko lailla yhtä kaukana tästä maailmasta kuin fundamentalististen kirkkojen. Sen tukeminen onkin vain hyppäämistä ojasta allikkoon. Ainoana eroana on, ettei luterilainen kirkko perusta opetuksiaan ensisijaisesti Raamattuun vaan tarttuu kaikkeen millä se saa ihmiset pysymään jäseninä, mikä menetelmä on toiminut toistaiseksi. Mutta taikausko on silti taikauskoa.

Vaikka kirkko perustelee olemassaoloaan arvoilla, ovat juuri arvot ne, jotka kirkolta puuttuvat. Auttaminen on kirkossa vain tekopyhyyttä. Perhearvoja kirkko osaa "edistää" vain yrittämällä estää seksuaalivähemmistöjä muodostamasta perheitä. Vastausta ihmisen elämän tarkoituksellekaan kirkko ei kerro, kerrotaan vain että vastaus löytyy kirkon opetuksista - jostain sieltä. Etkö vielä löytänyt? Etsi lisää.

Kirkko opettaa lähimmäisenrakkautta ja kannustaa meitä auttamaan toisia. Vai niin. Ateistina minäkin autan muita mielelläni toisinaan. Aivan ilmaiseksi, toisin kuin palkalla työskentelevät papit ja diakoniatyöntekijät. En auta uskonnon käskyjen vuoksi, vaan koska siitä tulee hyvä mieli.

Ilman uskontoa ihmiset varmasti alkavat kohtelemaan toisiaan kuin eläimet. Pelottavaa? Mutta ihminen on sosiaalinen eläin, joka kokee mielihyvää auttaessaan muita ja jopa muiden lajien eläimiä. En muista koskaan kuulleeni kirkosta, joka opettaisi eläinten auttamista, tai kristillisistä eläinsuojelujärjestöistä. Miten onkaan mahdollista, että ihmiset ruokkivat lintuja ja pelastavat loukkaantuneita eläimiä, vaikka kirkko ei sellaista opetakaan?

Monet hyvät ihmiset, joilla on tällainen luontainen halu auttaa, etsivät paikkaa jossa voisivat päästä auttamaan. Kirkko vastaa heidän kutsuunsa ja saa lähetystyöntekijöikseen hyväuskoisia hölmöjä. Samalla sairaanhoitajista, lääkäreistä ja vanhusten ja sairaiden kotiavustajista on huutava pula.

Ateistina en kannata "köyhien auttamista" vaan köyhyyden poistamista sosiaaliturvalla ja koulutuksella, julkisin varoin kustannettua sairaanhoitoa ja muuta sellaista. Jos ajatellaan "köyhiä", maksoi "köyhille" tarkoitettu toimeentulotuki viime vuonna 450 miljoonaa euroa eli 0,6% veroista ja asumistuki suunnilleen saman verran eli yhteensä 1,2%. Tämä on siis prosenttia veroista, ei tuloista: maksat tulostasi noin 0,4% "köyhällisveron". Miksi tämän lisäksi maksaisit 1-2% tuloistasi kirkollisveroja, josta (kuten edellä kerrottiin) ei mene penniäkään "köyhille" vaan kaikki lähetystyöhön?

Vai onko ongelmana, että papeista tulisi köyhiä jos emme maksaisi heille?

Arvot, epäitsekkyys. Kirkon opetus, että muita pitäisi auttaa, jotta saisimme taivaspaikan, opettaa vain itsekkäitä arvoja. "Jumala käskee sinua tekemään hyviä tekoja. Jos et tee, et pääse taivaaseen." Kun ateisti tekee hyvää, hän epäilemättä myös joskus tekee sen vastapalkkion toivossa, mutta usein pelkästä auttamisen ilosta (jos on luonteeltaan sellainen) tai koska katsoo sen olevan oikein. Kristinuskon houkuttelu hyviin tekoihin itsekkyyteen vetoamalla estää meitä näkemästä itsessämme sen "hyvän", jonka kirkko opettaa löytyvän vain Jumalasta. Tämä on epäilemättä tarkoituskin, mikä on yksi syy sille miksi kirkko ja kristinusko oikeasti ovat "paha".

Kirkko ottaa ja lupaa paljon mutta antaa vähän. Voin myös, ihan ilmaiseksi, kertoa elämän tarkoituksen jos haluat. Mutta lienee parasta että pohdit asiaa ja löydät oman elämäsi tarkoituksen itse.