keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Hummusta tahinilla

Käydessäni viime huhtikuussa Israelissa tulin tutustuneeksi hieman paikalliseen ruokakulttuuriin. Hummusta kutsutaan suosionsa vuoksi jopa Israelin kansallisruoaksi, vaikka se itse asiassa on arabiruoka, jonka juuret ulottuvat ainakin arabisankari Saladiniin asti 1100-luvulle. Nykyään se on suosittu ruoka koko Lähi-Idässä. Hummus on levinnyt modernilla ajalla erityisesti Libanonista, joka on haastanut Israelin heidän ruokansa varastamisesta.

Tarjoiluvalmis hummus, tässä jo aivan liian löysänä

Hummus tarkoittaa sananmukaisesti kikhernettä ja erilaisia hummus-ruokia on itse asiassa valtavasti. Hummuksella kuitenkin yleensä tarkoitetaan hummus bi tahina eli hummusta tahinilla, jossa toisena pääaineena on tahini, seesamsiementahna. Sellaisenaan tahini maistuu omasta mielestäni täsmälleen maapähkinävoilta. Muita ainesosia ovat tyypillisesti oliiviöljy, etikka ja sitruunamehu. Lisämausteena käytetään tavallisesti tilliä, kuminaa ja paprikaa.

Löysin verkosta aika monia hummusreseptejä. Useimmat näistä käyttivät tölkki-kikherneitä ja määrät olivat "hernetölkin" koon mukaan.

Löysin kuitenkin vain kuivatettuja kikherneitä. Muistin nähneeni Turussa Ratapihankadulla kaupan nimeltä "Baghdad Exports" ja pitkään ihmetelleeni, että mikä se on. Arvasin kuitenkin, että kyseessä olisi arabiruokatarvikkeita tuova kauppa, joten kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Kauppa vaikutti enemmänkin varastolta; tuotteet olivat enimmäkseen pahvilaatikoissa olevia suuria, ehkä gallonan purkkeja. Paikalla olleet pari asiakasta vaikutti lähinnä ravintolanpitäjiltä; he olivat keränneet ostoskärryt täyteen noita ruokatölkkejä. Nurkassa oli kuitenkin tavanomaisempi hylly, jossa oli pieniä tuotteita, kuten erilaisia makeisia, sekä kuivatettuja hedelmiä, papuja ja kikherneitä, ja tahinaa.

Tahina oli hieman hankalaa käsitellä, koska seesam-massa ja seesamöljy olivat erottuneet purkissa varsin tehokkaasti. Purkin päivämäärä oli vuodelta 2007, joskin parasta ennen -päiväys oli juuri tämän vuoden tammikuussa. Jouduin kaivamaan kaiken purkista lusikalla ja vatkaamaan sitä sähkövatkaimella noin 20 minuuttia, sillä se sekottui erittäin vaikeasti.

Päädyin seuraavanlaiseen reseptiin:

Hummus tahinilla
  • 5 dl kuivia kikherneitä
  • 5 rkl tahinia
  • 5 rkl sitruunamehua
  • 5 rkl oliiviöljyä
  • 3 valkosipulinkynttä
  • ripaus paprikajauhetta
  • ripaus tilliä
  • vettä
  • etikkaa
Liota kikherneitä runsaassa vedessä yön yli, sitten keitä 1,5 tuntia ja lopuksi valuta vesi pois siivilässä. Muussaa valkosipulinkynnet ja lisää tahini, sitruunamehu, oliiviöljy ja keitetyt kikherneet. Sekoita kaikki sauvasekoittimella, kunnes tuloksena on paksua tahnaa. Lisää vettä, kunnes tahna on sopivan paksuista leivällä kaapimalla syötäväksi (ylläolevassa kuvassa jo liian löysää).

Tarjoiltaessa tee hummuksesta lautaselle kehä ja kaada keskelle oliiviöljyä, sitruunamehua ja etikkaa sopivasti. Ripottele hummuksen päälle paprikajauhetta ja tilliä. Tarjoile lämpimän pitaleivän kanssa; yksi pitaleipä lämmitetään laittamalla se 20-30 sekunniksi mikroaaltouuniin.



Hieman luulen, että oli väärin sekoittaa oliiviöljy ja sitruunamehu itse hummukseen, sillä tarjoiltaessa niitä kuitenkin joutuu laittamaan lisukkeeksi. Ehkä se on ollut muissakin resepteissä ajatuksena.

Tulin huomanneeksi, että laitettuani hummusta säilytysrasiaan ja jääkaappiin, se nesteytyi parin vuorokauden kuluttua jotenkin liian vetiseksi (ks. kuva alussa).

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Talvikävelyllä Kurjenrahkan kansallispuistossa

Kävin tänään pienellä talvisella kävelyllä Kurjenrahkan kansallispuistossa veljeni kanssa. En ole käynyt tuolla aiemmin kesälläkään, vaikka pitkään on pitänyt.


Lämpötilaa oli -27°C, mikä tarjosi oivan tilaisuuden kokeilla uutta talvitakkiani. Olen vähitellen kyllästynyt siihen, etten juuri viitsi talvisin olla ulkosalla, kun vaatteeni eivät ole riittävät. Erityisesti tähtiharrastuspuuhat ovat talvella menneet osaltani ohi, kun pystyn seisomaan tähtitornissa korkeintaan muutaman minuutin. Uusi ehkä turhankin maksimoitu takki tosin sopii vain paikallaan seisoskeluun ja istuskeluun, kävellessä tulee välittömästi hiki.


Kävin myös eilen ostamassa säärystimet, jotta paksussa hangessa olisi mukavampi temmeltää. Kurjenrahkan tai siis Kuhankuonon reitillä oli tosin varsin hyvin kuljetut polut pitkospuineen suurimman osan matkasta.


Kurjenpesän nuotiokatos oli varsin hyvä teen keittämiseen ja makkaranpaistoon.

Lisätietoja: