tiistai 8. kesäkuuta 2010

Veikko Antero Grönroos 1934-2010


Isäni Veikko Grönroos syntyi vuonna 1934 porilaiseen työläisperheeseen. Hänen isänsä työskenteli Porin paperitehtaalla metalliseppänä; minulle on kulkeutunut häneltä teräksinen kattila ja joulukuusenjalka, jotka ovat edelleen satunnaisessa käytössä. Kansakoulun jälkeen isä meni töihin jo nuorena ja teki monenlaisia hanttihommia.

Isäni muutti Turkuun ja tapasi äitini 1950-luvun alussa tanssiaisissa, isän ollessa armeijassa. Heidät vihittiin Turun tuomiokirkossa 15. syyskuuta 1954. Mentyään naimisiin he asuivat jonkin aikaa Takakirveellä omakotitalon yläkerrassa.

Sekä isäni ja äitini olivat työläistaustaisia ja toimivat Demokraattisessa nuorisojärjestössä aktiivisesti, käyden muun muassa Moskovassa Maailman nuorison festivaaleilla. He olivat mukana perustamassa Kiikurit-kansantanssiryhmää vuonna 1957 ja harrastivat kansantanssia yhdessä muutaman vuoden ajan. Isää kiinnosti kuorolaulu ja hän meni Voijonmaan musiikkiopistoon kuoronjohtakurssille. Myös Matin ja Tepon isoveli Seppo Ruohonen, josta tuli myöhemmin tunnettu oopperalaulaja, oli kurssilla samaan aikaan sattumalta. Isä harrasti kuorolaulua aktiivisesti elämänsä loppuun saakka.

He muuttivat Kaivokadulle, jonka asunnon vieressä sijaitsevaan Auran kultaseppiin isä pääsi töihin galvanoitsijaksi. Myöhemmin he muuttivat Vasaramäkeen ja veljeni Timo syntyi vuonna 1960.

60-luvulla isä pääsi Åbo Akademille töihin laboratoriomestariksi geologian laitokselle. Hänellä ei ollut alan koulutusta, mutta pääsi tehtävään valokuvausosaamisensa ansiosta. Hänen päätyönään oli preparoida ja valokuvata kivinäytteitä. Kävin nuoruudessani usein hänen työpaikallaan; rakennus oli vanha ja arvokas ja muistan vielä puurakenteiden lakan tuoksun. Isän työtuolikin oli hieno puinen. Hän opetti minullekin valokuvien kehityksen saloja ja antoi kehitysaineita; ostin teini-ikäisenä kehityskoneen ja kehitin hieman valokuvia. Isä työskenteli tehtävässään eläkkeelle jäämiseensä saakka.

Minä synnyin vuonna 1969. Ollessani kahden-kolmen tuli vanhemmilleni ero ja isä muutti pois. Hän avioitui tuolloin uudelleen ja sai tyttären, Marikan. Itselläni ei ole muistikuvia ajasta, jolloin isä oli vielä kotona, mutta valokuvat ajasta ovat minulle tuttuja. Viime syksynä, kun täytin 40, isäni antoi minulle kaitafilmin, jossa oli perhe-elämää ajalta jolloin olin vuoden vanha.

Veljeni valmistui rakennusinsinööriksi ja toimii nykyään yksityisyrittäjänä rakennusalalla. Marika opiskeli lääketiedettä ja valmistui tohtoriksi vuonna 2008. Hän työskentelee Helsingin yliopistossa lasten syöpälääkärinä.

Kuorolaulun lisäksi isä harrasti puutöitä, erityisesti kellojen rakentamista. Kymmenisen vuotta sitten hän teki minulle yhden kellon, jonka kellotaulu oli labradoriittia, ja viime vuonna syntymäpäivälahjaksi pähkinäpuisen pöytäkellon. Hän kävi ahkerasti kaappikellokurssilla, jossa hän teki useita kaappikelloja. 80-luvun lopulla hän oli kiinnostunut myös sukututkimuksesta ja teki melko kattavan tutkimuksen suvustamme. Itsekin kiinnostuin tuolloin aiheesta ja kävin monet kerrat Turun Maakunta-arkistossa selailemassa mikrofilmejä.

Loppuaika kesti kaksi ja puoli kuukautta ja isä oli tuon ajan hyvin väsynyt, eikä juuri jaksanut tavata muita kuin aivan lähisukulaisia. Aluksi hän elätteli ajatusta että pääsisi vielä käymään kuorossa ja kaappikellokurssilla, mutta se ei lopulta ollut enää mahdollista. Viikko sitten hän siirtyi Karinakotiin, josta hän sai kauniin huoneen pohjakerroksesta. Huoneesta oli näköala merelle ja ulkona kulki metsän pieniä eläimiä.

Kävin viimeisen kerran eilen maanantaina tapaamassa isää veljeni kanssa, viivyimme kolmisen tuntia. En muista olenko kätellyt isääni koskaan, mutta nyt kättelin lähtiessämme hyvästiksi, samoin veljeni. Isä nukkui pois myöhemmin yöllä.