torstai 15. lokakuuta 2015

Esimerkkiä koodaamisesta

Tuolla Puheenvuoron puolella on nyt viime aikoina kovasti väitelty siitä, pitääkö tai saako lapsille opettaa ohjelmointia. No nähdäkseni ohjelmointi ei juuri eroa matematiikan tai teknisen työn juttujen opettamisesta, vaikka monia niitäkään ei ehkä tarvita työelämässä. Kaikenlaiseen pieneen ohjelmointiymmärrystä voi kuitenkin käyttää, kuten vaikkapa taulukkolaskentaan. Jos ei muuta, se vähän antaa käsitystä ohjelmistojen toiminnasta, mistä voi olla hyötyä tietokoneen käytössä ja monissa jutuissa pienten asioiden tekemisessä.

Mutta tässä nyt oli oleellista antaa jotain esimerkkejä. Ohjelmointikieliä ja ympäristöjä on valtavasti eri tarkoituksiin. Voidaan tehdä sovellusohjelmia, pelejä, apuohjelmia. Eri tarkoituksiin soveltuvat eri työkalut. Lähden nyt kaikkien käytössä olevasta työkalusta: weppiselaimesta.

Weppiselaimet osaavat jo ihan perustoiminnaltaan näyttää HTML-merkintäkielellä (Hypertext Markup Language) laadittuja sivuja, joilla tekstin lisäksi voi olla jos jonkinlaista grafiikkaa. Monenlaiset tyyliasiat määritellään CSS-kielellä. Vuorovaikutteisuutta sivuille saa käyttämällä JavaScript-kieltä.

JavaScript-kieli löytyykin jokaisesta weppiselaimesta ja siten melkein jokaisesta tietokoneesta, kännykästä ja tabletista.

No niin, aloitetaan tosi yksinkertaisella vuorovaikutuksella:

Tämä hämmästyttävä vuorovaikutus siis saatiin aikaiseksi seuraavalla ohjelmanpätkällä:

<input id="nappi" type="button" value="Paina tätä nappia"
        onclick="painettu()">

<script language="javascript">
function painettu() {
  var nappi = document.getElementById("nappi");
  nappi.value = "Kiitos, että painoit tätä nappia";
}
</script>

En nyt ryhdy opettajaksi ja selitä koodia sen enempää. Kirjoitin tuon suurin piirtein samalla vauhdilla kuin tämän muunkin tekstin, joten helppoa kuin vettä vaan.

Näiden weppisivujen HTML-koodin, joka siis voi sisältää näitä JavaScript-ohjelmanpätkiä, saa näkyviin painamalla näppäinyhdistelmää Ctrl+U.

Kaikki koodi tässä on kirjoitettu Bloggerin HTML-editorilla tekstin oheen.

No tehdään jotain vähän ihmeellisempää. Tehdään vaikka pieni taulukkolaskentasovellus.

Pituutesi (cm):
Painosi (kg):
BMI:
-

Jälleen helppoa kuin mikä, ja tosi käytännöllistä, ainakin naisille. Tätähän kirjoittaa niin nopeasti kuin jaksaa kirjoittaa.

Koodi on siis tuossa:

<table>
  <tr>
    <td>Pituutesi (cm):</td>
    <td><input id="pituus" type="text" onchange="laske()"></td></tr>
  <tr>
    <td>Painosi (kg):</td>
    <td><input id="paino" type="text" onchange="laske()"></td></tr>
  <tr>
    <td>BMI:</td><td>
    <div id="bmi" style="text-weight: bold">-</div></td>
    <td><input id="nappi" type="button" value="Laske"
                        onclick="laske()"></td></tr>
</table>

<script language="javascript">
  function laske() {
    var pituusKentta = document.getElementById("pituus");
    var painoKentta = document.getElementById("paino");
    var tulosKentta = document.getElementById("bmi");

    // Lasketaan
    bmi.innerHTML = Math.floor(painoKentta.value /
        ((pituusKentta.value/100)*(pituusKentta.value/100)) * 100)/100;
  }
</script>

Mutta tässä oli nyt puhetta lasten kouluopetuksesta. Tehdään siten jotain kivaa mistä lapsetkin tykkäisivät.

Otetaan vaikka kissa.

Tässä siis on yhdistetty animoituun kuvaan liikkumislogiikka. Joo, on se vähän kömpelö, mutta tälleen nopeasti tehtynä.

Laitetaan vielä nappi millä voi vuorovaikuttaa sen kanssa:

Nyt ohjelma alkaa olla jo vähän isompi:

<div style="width: 100%; height: 180px;">
  <img id="kissa" border="0"
       src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqxkTID079f_fo1l7oyFeP-LGaM4QyTJ3STlk_yMxuiGIJqmIP1xn22cpMPlDcAsRVOs9EPrv-M6piupx0rydlM4lYtoMXxMsbub-ikqZGmo1hM3XYkLKXbpewRsIXwOJcIu1kCozeXGM_/s320/cat_walk_practise_by_uppun.gif"
       style="position: absolute;"/>
</div>

<script language="javascript">
var kissan_paikka = 0;
var kissan_suunta = +1;

function liiku() {
    var kissa = document.getElementById("kissa");

    // Asetetaan kissan paikka
    kissa.style.left = kissan_paikka + "px";

    // Asetetaan kissan suunta
    var skaalaus = kissan_suunta;
    kissa.style.MozTransform = "scaleX(" + skaalaus + ")";
    kissa.style.transform = "scaleX(" + skaalaus + ")";
    kissa.style.oTransform = "scaleX(" + skaalaus + ")";
    kissa.style.webkitTransform = "scaleX(" + skaalaus + ")";
    kissa.style.msTransform = "scaleX(" + skaalaus + ")";

    // Liikutetaan kissaa
    kissan_paikka += kissan_suunta * 5;

    // Vaihdetaan kissan suuntaa tarpeen mukaan
    if (kissan_suunta == 1 && kissan_paikka > 100) {
      kissan_suunta = -1;
      kissan_paikka = 200; // Korjaa hännän pituuden verran
    } else if (kissan_suunta == -1 && kissan_paikka < 100) {
      kissan_suunta = 1;
      kissan_paikka = 0; // Korjaa hännän pituuden verran
    }
}

// Suoritetaan askel 50 millisekunnin välein
setInterval(liiku, 50);
</script>
<div style="width: 100%; height: 180px;">

<input id="kissanappi" type="button" value="Pikkukissa"
      onclick="kissankoko()">

<script language="javascript">
var isokissa = 1;
function kissankoko() {
    var kissa = document.getElementById("kissa");
    var kissanappi = document.getElementById("kissanappi");

    if (isokissa) {
        kissa.style.width = "160px";
        kissa.style.height = "91px";
        kissanappi.value = "Iso kissa";
    } else {
        kissa.style.width = "320px";
        kissa.style.height = "182px";
        kissanappi.value = "Pikkukissa";
    }
    isokissa = 1 - isokissa;
}
</script>

Ja kaikki pienet hobitit taputtivat karvaisia kämmeniään.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Korjauksia tekijänoikeuslain älyttömyyksiin

Kansalaisaloite.fi-palvelussa avattiin tammikuussa lakialoite 2004 tekijänoikeuslain eli niin kutsutun Lex Karpelan älyttömyyksien korjaamiseksi. Aloite on kerännyt nyt noin 25 000 tukiääntä.

Valitettavasti aloite ei kuitenkaan puutu nk. tehokkaan kopiosuojauksen kiertämisen estoon. En tiedä, miksi tämä tärkeä kohta on jätetty pois. Sitä kyllä sivutaan aloitteen yksityistä kopiointia koskevassa kohdassa, mutta tekijänoikeuslain 50 a §:n ongelmalliseen sisältöön ei puututa. Aloitteen ehdotuksen mukaan suojatusta mediasta tehdyistä kopioista saisi tehdä yksityisiä kopioita, mutta kopiosuojausta ei edelleenkään saisi kiertää.

Miksi tämä on ongelma? No DVD-levyt käyttävät CSS-salausta, jonka purkuavaimet ovat kaupallisesti lisensoituja. Tästä syystä DVD-levyjä ei voi Linux-käyttöjärjestelmässä katsoa laillisesti lainkaan, koska sille ei ole yhtään kaupallista DVD-katseluohjelmaa tai edes purkuohjelmaa, jota varsinaiset katseluohjelmat voisivat käyttää.

CSS-salaus on sinällään murrettu jo vuonna 1999, mutta katseluun tarvittavan DeCSS-purkualgoritmin käyttö on laitonta mainitun lainkohdan vuoksi. Ei myöskään ole laillista levittää Linux-yhteensopivaa ohjelmaa, jonka avulla DVD-levyjä voisi katsella. No saahan ne toki haettua ulkomailta ja useimmat DVD-katseluohjelmat hakevat purkukirjastot aivan automaattisesti. Mutta lain mukaan käyttö on silti laitonta.

Ehdotus tasa-arvoisesta avioliittolaista meni läpi päivässä - tuplasti. Nähtävästi se myös hieman aktivoi kannattamaan myös näitä muita tärkeitä aloitteita, sillä kannatukset ovat nousseet viimeisen parin viikon aikana huomattavasti. Avioliittolakialoitteen varsinainen tavoite, 250 000 ääntä, ei kuitenkaan vielä ole mennyt rikki. Ensimmäisen päivän jälkeen on kahdessa viikossa tullut vain vajaa 50 000 ääntä lisää.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Tahaton tukeni pornoteollisuudelle

Enpä olisi uskonut, että minut jonain päivänä lasketaan pornon tukijaksi. Niin Helsingin Vapaa-ajattelijat kuitenkin tekivät. Vapaa-ajattelijain liiton entinen puheenjohtaja Jussi K. Niemelä julkaisi kirjoituksen parin vuoden takaisesta Helsingin Vapaa-ajattelijoiden pornotempauksesta. Helsingin yhdistyksen toinen aktivisti, Joni Pelkonen, julkaisi kirjoituksen myös US:n Puheenvuorossa.

Jussi K. Niemelä hehkutti:

“Tempauksen jälkeen liittoon tuli noin 50 jäsenhakemusta, mikä on kaikkien aikojen korkein hetkittäinen määrä.“

Joni Pelkonen toisti samaa:

“"Pornotempaus" ei ollut virhe, se oli erinomainen onnistuminen.“

...“Muutama vuosi sitten liitossa elettiin aikaa jolloin kyetttiin järjestämään useita runsaasti näkyvyyttä saaneita ja keskustelua aiheuttaneita tempauksia. Jäsenmäärä nousi voimakkaasti heti jokaista tempausta seuranneina päivinä. Kannattaa ottaa siitä osviittaa ja miettiä hieman uudelleen mikä on epäonnistumista ja mikä onnistunutta toimintaa.“

Vai niin, hienoa, ilmoittaudun, olin yksi näistä tuolloin liittyneistä! Minun oli pitänyt liittyä jo pidempään, mutta tempaus toimi jonkinlaisena herätteenä. (Saattaa olla että muistan hieman väärin - saattoi olla myös bussitempauksen jälkeen.) Muistelen hämärästi ajatelleeni yhtenä perusteena, että liittymällä voisin vaikuttaa siihen ettei tällaisia typeriä tempauksia enää järjestettäisi.

Mutta se sitten tulkittiinkin tueksi.

Mikä loistava jäsenhankintakeino!

En nyt tuohon perusteluuni liittyvää kirjoitusta enää löydä, mutta kommentoin tapausta HS:n keskustelupalstalla tuolloin (7.6.2010) seuraavasti:

“Otsikko: Porska vs raamatut

"Siis vapaa-ajattelijoiden mielestä hyvä vaihtoehto Raamatulle on pornolehti? Tämäkö edustaa heidän arvomaailmaansa? Miksei tilalle jaettu vaikka tieteellistä kirjallisuutta uskonnottomuuden autuudesta?"

Tieteellisen kirjallisuuden jakaminen olisi luultavasti ollut nörttimäisen tylsää, eikä kovinkaan mediaseksikästä. Se tuskin olisi päässyt yksiinkään otsikoihin, toisin kuin porno.

Minusta parempi vaihtoehto olisi ollut jakaa Raamattuja keräämisen sijaan, vaikka otsikolla: "Lukekaa mihin ne uskovat, oikeasti!", tai ehkä jotain vähän kiltimpää. Kyytipojaksi mahdollisesti jonkinlainen "Pirun opas Raamattuun"-lehdykkä.

Vaikka kampanja oli järjestetty ehkä huumorimielessä, porno on aika huono kannanotto, koska se tavallaan edustaa juuri sitä mitä uskovat aina väittävät ateistien olevan. Uskontojen seksuaalimoraali on kuitenkin syntyjään "humanistista" alkuperää - eiväthän sitä mitkään jumalat ole keksineet vaan ihminen ihmisen tarpeita varten.

Varsin suuri osa ateisteista on seksuaalimoraaliltaan aivan yhtä konservatiivisia kuin konservatiiviset kristityt - ateistisessa Kiinassakin porno on lailla kiellettyä toisin kuin missään kristityssä maassa.

Porno ei myöskään mitenkään edusta mitään sellaisia sivistyneitä arvoja, jotka monille ateisteille ovat tärkeitä, vaan on pahinta ihmisarvoa alentavaa kaupallista roskaa.“

Ongelmatiikasta tarkemmin

Mikähän mahtoi olla tempauksen kohderyhmä, ketä sen oli tarkoitus kosiskella, sitä ovat monet miettineet. Ja eikö hinnalla ollut mitään väliä?

Uskoville tempaus antoi viestin, että vapaa-ajattelijat ajavat juuri sellaista antimoraalista ideologiaa mistä niissä piireissä on koko ajan varoitettukin, ettei ilman uskontoa ole moraalia. Turhaan ovat sekulaarihumanistit yrittäneet vuosikymmenet vakuuttaa toisin.

Vapaa-ajattelijoilla (tai no ateisteille, uskonnottomille ja muille) se taas merkitsi liikkeen leimaamista pornoharrastuspuuhaksi.

Oikeasti, kaikki vapaa-ajattelijat eivät ole tempauksen isän Tommi Paalasen seksuaalisen ääriliberalismin takana. Useimmat eivät varmastikaan kannata vapaata seksiä, käytä prostituoituja tai näe pornon tarjoamia "erinomaisia elämänarvoja", joita Joni Pelkonen ylisti. Useimmat ovat aika tavallisia ihmisiä - ja näihin aktivisteihin verraten "konservatiivisia" - kuten on myös merkittävä osa kansasta. Jotkut ovat seksuaalisilta tavoiltaan lähempänä katolisia munkkeja kuin Paalasta.

Juuri uskontojen antama tuki ihmisten (seksuaali-)moraalille on aina ollut yksi keskeinen syy sille, miksi ihmiset ylipäätään ryhtyvät uskontoihin. Uskonnot tarjoavat välineen hallita muiden ihmisten käyttäytymistä omien arvojen mukaan, sekä lisäksi mahdollisuuden moralisoida ja olla tekopyhiä.

Erityisen tärkeitä ovat moraaliset leimat. Monet ehkä jopa tulevat uskoon ensisijaisesti saadakseen uskonnollisen moraalin leiman, joka toimii vakuutena heidän moraalistaan. Toiset taas eivät halua kuulua liikkeeseen, jonka julkinen imago on heidän arvojensa vastainen, koska se leimaisi myös heidät noiden arvojen kannattajiksi. Saatan olla väärässä, mutta arvaisin, että useimmat vapaa-ajattelijat eivät halua leimaantua pornoharrastajiksi, vaikka joukossa epäilemättä sellaisiakin on.

Pornotempaus oli Helsingin vapaa-ajattelijoille siten pääsääntöisesti omaan jalkaan ampumista, tai siis koko Suomen vapaa-ajattelijoiden. Ateismin ei pitäisi sanoa seksuaalimoraalista yhtään mitään. On vain harmillista, että yksi seksuaaliliberaali aktivisti tai aktivistiryhmä sai houkuteltua Helsingin vapaa-ajattelijat taakseen ajamaan omaa seksuaalipoliittista agendaansa ja heikensi liikkeen mainetta valtakunnallisesti.

Monille muille suomalaisille tempaus varmasti teki vapaa-ajattelijoista pornopellejä.

No egyptiläisten ex-muslimityttöjen tissipaljastelut ovat tässä suhteessa ehkä samaa kategoriaa.

Sikäli kun kannatan liikkeen päämääriä muuten, olisi ehkä toivottavaa että tapaus häipyisi historian hämärään. Toivottavasti sen tuomitseminen myös vapaa-ajattelijoiden omassa piirissä edistää unohtumista. Harmi vain, että aktivistit itse eivät edelleenkään näe virhettään. Asiasta siksi luultavasti tarvitaan edelleen keskustelua, jotta virhettä ei enää toistettaisi.

Tempauksen alkuperä

Tempaus sai ajatuksensa Teksasissa järjestetystä "smut for smut"- eli "roskaa roskasta"-tempauksesta, jossa pornoa jaettiin siinä merkityksessä, että se on moraalisesti melkein yhtä alhaista roskaa kuin Raamattu. Mutta siis melkein - Raamatun sisältö on arvottomampaa, joten se kannattaa vaihtaa pornoon. Tosin tämä viesti jäi ehkä ulkopäin katsoen näkemättä, kuten monet amerikkalaiset ateistiaktivistit ovat vahvasti kritisoineet.

Paalasen vähemmän välkky ajatus oli kääntää koko sinällään fiksu ajatus päälaelleen ja ottaa viestiksi, että porno ei olisikaan roskaa vaan tosi hieno juttu.

Niin, ei Suomi aivan niin liberaalin valaistunut taida olla. Jos Helsingin vapaa-ajattelijat niin luulivat, he tulivat lähinnä Paalasen hyväksikäyttämiksi ja tämän seksuaalipoliittisen agendan uhriksi. Kaikki nämä myöhemmät selittelyt ja kiinni pitäminen ovat käsittämättömiä.

Tempauksen järjestäminen käsiteltiin nopeasti Helsingin vapaa-ajattelijoiden hallituksen kokouksessa ilman sen laajempaa keskustelua. Esa Ylikoski, Vapaa-ajattelijain liiton nykyinen pääsihteeri, äänesti sitä vastaan.

Tapauksen tukijoiksi tulivat Hustler- ja Jallu-lehdet. Niinpä niin, eli markkinoinnista oli kyse, harvoinpa taitavat saada vapaaehtoisia mainostajia.

Se pakollinen Ad Hominem

Jos nyt tulee kysymykseksi, mikä voisi selittää tempauksen järjestämistä, alkuperä löytyy Tommi Paalasen aloitteesta. Paalanen on Sexpo-säätiön puheenjohtaja, Seksualisti-blogin kirjoittaja ja ehkä häntä voisi luonnehtia myös pornoaktivisti.

Muut järjestäjäaktiivit olivat miehiä, paitsi Tarja Koivumäki, joka on lesbo ja seksuaalinen vähemmistöaktivisti. Ei minulla mitään lesboja vastaan, mutta se ehkä selittää pornoaktivismia, mikä ehkä muuten on naisilla harvinaisempaa.

Muita mielipiteitä

Katsotaanpa mitä muut vapaa-ajattelijat ovat aiheesta kirjoittaneet.

“Pornolehtikampanja oli ajattelematon ja vahingoitti vapaa-ajattelijoiden nimen alla toimivia tahoja ja projekteja. [...] voidaan rehellisesti sanoa, että viimeaikaiset hörhökommentit ja pornolehtien jakaminen olivat liikaa.“ - Petri Karisma, Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja 2011-
“Häpeä. Se oli ensimmäinen tunne, kun luin "vapaa-ajattelijoiden" vaihtavan Raamattuja pornoon. Tuntui niin kuin joku olisi käynyt paskomassa kirjaston lattialle ja jättänyt viereen käyntikorttini. Ei se ollut jumalanpilkkaa. Se loukkasi ateisteja.“ - Anu Silfverberg, HS 10.6.2010

Vauva-lehden keskustelusta poimittua:

“Näiden tempausten takia en ole liittynyt Vapaa-ajattelijoihin, vaikka heillä on paljon hyviä pointteja kannanotoissaan ym. Mutta mitään tuollaista en halua olla tukemassa.“

“Olen agnostikko, tykkaan seksista, katson pornoa ja rakennan tyokseni pornosaitteja... ...mutta tuo on kylla tosi mautonta, niinkuin monet ovatkin jo sanoneet. Pornolla ei ole mielestani mitaan tekemista uskomisen tai uskomattomuuden kanssa, enka tahtoisi sita liitettavan uskonnottomuuteen millaan lailla. Yrittavatko nama toopet vain loytaa mahdollisimman shokeeraavia keinoja loukata uskovia ihmisia? Typeraa.“

“En halua enää ikinä olla missään tekemisissä vapaa-ajattelijoiden kanssa. Tähän asti olen sallinut heille "vapaan ajattelun" mutta tuo menee jo liian irvokkaaksi. Jos vapaa ajattelu on tuollaista, en tahdo olla missään tekemisissä sellaisten kanssa.“

“Vapaa-ajattelijana en ymmärrä kyseistä Helsingin vapaa-ajattelijoiden tempausta. Tuntuu siltä, että liiton puheenjohtaja, myös Helsingin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja, alkaa menettämään todellisuuden tajunsa. Millään muulla ei voi selittää lausuntoja: Pahin hörhöjoukko johon olen kuulunut. Olen aivan varma siitä, että suurin osa vapaa-ajattelijoista sanoutuu irti tästä lapsellisesta ja mauttomasta kampanjasta.“

Ja niin edelleen. Pahoittelen jälleen liian pitkäksi paisunutta kirjoitusta. Y-ri-tän pilk-ko-a.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Teemoja uudelle vuodelle 2013

Taas on vuori vierähtänyt ja maailma mullistunut. Ei paljoa, mutta vuoren verran. Aika on tullut muistella menneitä aikomuksia mitä ei ole saanut tehtyä ja toistaa niitä seuraavalle vuodelle.

Katsausta taaksepäin

Nettiaktiivisuuteni painottui 2012 sekalaisiin nettikommentointeihin, ei juurikaan omiin tuotoksiin. Syynä lienee, että toisaalla kirjoitusten lukemisesta saa selkeämmin palautetta kun joku joskus vastaileekin, tänne kirjoitetut jotenkin tuntuvat menevän aika lailla hukkaan. Tähän suomenkieliseen blogiini keertyi huisat kaksi kirjoitusta, englanninkieliseen hulppeat 12 kpl, koska siihen sentään on joskus tullut jotain kommentteja eli sitä sentään joku lukee. Englanninkielisen blogin kirjoitukset myös painottuivat aiempaa ehkä teknisemmin. Uuden Suomen Puheenvuoro-kirjoituksia tuli vain yksi. Vaikeudeksi onkin tullut, mistä kirjoittaisin mihinkin blogiini ja miksi, kun muualle kirjoitetut kommentit tuottavat paljon paremmin vuorovaikutusta.

Töitä tuli tehtyä ja porkkanaa sorvattua, mutta se nyt on oma aihepiirinsä joten ei siitä sen enempää.

Fyysinen rappio ja sen hidastaminen

Kesällä tuli retkeiltyä saaristossa hieman. Ei nyt aivan yhtä paljoa kuin suunnittelin, mutta sentään edes välttävästi. Ja olihan se selvästi halvempaa ja ekologisempaa kuin jonnekin kauemmas matkustaminen, josta minulla ei ollut kovin selkeitä visioita tänä vuonna.

Kesäkuussa kävin myös Lapissa katsomassa Venuksen ylikulkua ja samalla hieman patikoimassa Ylläksen ympäristössä.

Tärkeintä retkeilyssä, matkailussa ja muissa vastaavissa aktiviteeteissa on kuitenkin saada liikuntaa, joka on suoranaisesti elintärkeää. Siksi se on oikeastaan kaiken muun edellä.

Henkinen kasvu eli elämän karttaminen

Opintoihin ei jäänyt juuri yhtään aikaa, ainakaan oleellisimpiin asioihin mitä olisi pitänyt tehdä. Sain kuitenkin hieman virkistettyä evoluutiobiologian epävirallisia opintojani, erityisesti sen mielenkiintoisimman osa-alueen eli evoluutiopsykologian osalta. Sikäli kun sen keskeisimpiä teemoja on seksuaalisuus, on myös sitä aihetta tullut seurattua nyt aiempaa tiiviimmin. Tiedä sitten kiinnostaako "se ja se miten sitä saa" myös ulkotieteellisistä syistä, mutta pidän sitä joka tapauksessa älykkyyden evoluution kannalta mielenkiintoisena ja ehkä jopa keskeisenä aiheena. Muina EP:n keskeisinä teemoina ovat mielen modulaarisuus ja sosiaalinen käyttäytyminen, jotka vaikuttavat hyvin keskeisiltä teemoilta erityisesti tietoisuuden kehityksen ja olemuksen kannalta.

Lähestyin tekoälytutkimuksen tärkeintä sovellusta eli maailmanvalloitukseen soveltuvan robottiarmeijan rakentamista hieman myös mekaniikan ja elektroniikan kannalta. No tämän aloitin oikeastaan jo edellisvuonna, mutta se on edistynyt hieman hitaasti, koska mekatroniikka on turhan matalan tason käsityötä vaativaa minun makuuni. Mutta kyllä minä vielä.

Sain myös syksyllä suoritettua sinällään mielenkiintoisen Scala-verkkokurssin. Ongelmana vain on, että teen tutkimukseen liittyvät kehitystyöt ehkä sittenkin mieluummin jollain tehokkaammalla kielellä, vaikka Scala onkin ehdottoman kiva ja mielenkiintoinen kieli.

Ärsyttävät asiat

Maailma ei ole täydellinen, mikä on omiaan ärsyttämään myös minua. Jotain pitäisi tehdä, mutta jos ei itsellä ole suoria keinoja, voi aina marista epäkohdista, jotta joku muu tekisi. Tätä tuli tehtyä viime vuonnakin aika paljon.

Uskonnoista ja maailmankatsomuksista ei tullut kirjoiteltua mitään kovin merkittäviä omia artikkeleita, mutta sekalaisia keskustelukommentteja eri foorumeilla, välillä jopa aivan aktiivisesti. On mielenkiintoista, kuinka Suomen maallistuminen vaikuttaisi viime vuosina kiihtyneen ratkaisevasti ja suomalaisten identiteetti vaikuttaisi läpikäyvän hidasta, mutta varman oloista muutosta kristillisestä ja muuten taikauskoisesta uskonnottomaan. Tähän kuitenkin sisältyy paljon riskejä, joiden merkitystä täytyy pohtia ankarasti.

Muustakin politiikasta tulee välillä keskusteltua, mutta en useinkaan jaksa kiinnostua päivänpolitiikan kysymyksistä. Talous- ja sosiaalipolitiikka ovat itselleni aivan liian monimutkaisia, jotta osaisin sanoa siitä paljoa muuta kuin mitä sitä paremmin seuraavat yleensä ehtivät sanoa. Globalisaatiossa on uhkia, Euroopalla menee kurjasti, Suomi on vaarassa, ulkoiset uhkien aiheuttama oikeudenmukaisuuden heikkeneminen uhkaa hyvinvointivaltiota, jnpp. No, yritän toki löytää omia näkökulmiani.

Kuluttajana kuluttaja-asiat ovat aina lähellä sydäntäni. Viime vuosina erityisesti puhelinterroristit ovat nousseet merkittäväksi ärsyttävyyden lähteeksi Suomessa. Toiminta vaikuttaa olevan selvästi lainvastaista monelta osin, mutta jostain syystä kukaan ei tee mitään. Ehkä minun pitäisi. Muita ärsyttävyyksiä ovat valheellinen mainonta ja ärsyttävät myyjät. Viime vuosikymmenenä vaikuttaisi tapahtuneen merkittävää kehitystä asiakassuhteiden rakentamisesta kohti asiakkaiden manipulointia ja ryöstöä. Liekö se sitten tieteellistä kehitystä markkinoinnissa vai mitä, mutta kuluttajien etu se ei varmastikaan ole.

Suomen medioiden taso ja myyntilähtöinen populismi ärsyttävät. No ei sen puoleen, että muualla olisi yhtään paremmin. Medialla periaatteessa pitäisi olla jonkinlainen vastuu kertoa valtakunnassa vallitsevista epäkohdista. Näin tapahtuu varsin vähän - merkittävimpiä median esille tuomia epäkohtia ovat BB-talon viinanhuuruiset tapahtumat. Kun medioiden toimintaperiaatteena on ensisijaisesti tuottaa voittoa, seuraa siitä tiedonvälitykselle vain marginaalinen sivurooli. Kiihtyvä taistelu lukijoista ja katsojista voi korostaa tätä enenevissä määrin. Mediakritiikkiä tarvitaan siksi entistä enemmän. Ei ehkä ole yllättävää, että sosiaalinen media on vähitellen nousemassa kaupallisten medioiden ohi tiedonvälityksen ja yhteiskuntakritiikin kanavana.

Lupauksia vuodelle 2013

Jatkan seuraavilla uudenvuodenlupauksilla, mitkä vuonna 2012 jäivät vielä joiltain osin saavuttamatta:

  • Syön jouluruoat loppuun
  • Menen huomenna töihin
  • Harrastan urheilua aktiivisesti jotta elän vuoden loppuun
  • Käyn neljän seinän ulkopuolella
  • Opiskelen maantiedettä, kieliä ja kulttuuria
  • Kehitän taiteellista ilmaisukykyäni maailmankuululle tasolle
  • Ymmärrän ihmismielen toiminnan
  • Ymmärrän miten se on kehittynyt
  • Sovellan oppimaani tekoälytutkimukseen
  • Teen historiallisen läpimurron tieteessä
  • Tutustun mekatroniikkaan
  • Rakennan älykkään robottiarmeijan
  • Harjoitan sotastrategian taitojani tietokonepeleilläsimulaatioilla
  • Valloitan maailman
  • Määrittelen hyvän ja oikeudenmukaisuuden itseäni miellyttävällä tavalla
  • Otan käyttöön hyvän ja oikeudenmukaisen politiikan
  • Valmistaudun valloittamaan Marsia ryhtymällä opiskelemaan astronautiksi
  • Saan vuoden 2013201220112010 joulusiivouksen loppuun
  • Käyn katsomassa ilotulitusta uutenavuotena

Ja blogi(e)ni kannalta tärkeimpänä:

  • Kirjoitan näistä asioista matkan varrelta myös blogeihini
  • Kirjoitan lyhyempiä artikkeleita, joiden kirjoittamiseen ei mene puolta päivää

Näillä eväillä mennään eteenpäin.

perjantai 17. elokuuta 2012

Siivousta ja lajittelua

Olen nyt asunut yli puolitoista vuotta uudessa kodissani ja yksi huone on edelleen kirjaimellisesti lattiasta kattoon täynnä muuttolaatikoita. Itse asiassa, jotkin muuttolaatikot ovat olleet purkamatta yli 15 vuotta sitten tekemäni edellisen muuton jäljiltä. No tällaista.

Eräänä ongelmana on kaikenlainen nurkkiin kerääntynyt aika turha tavara, joka on sen verran toimivaa ettei sitä viitsisi poiskaan heittää, mutta kuitenkin itselleni niin turhaa, että jotain sille pitäisi tehdä. Ajatus kirpputorille viemisestä kuulostaa hyvin vaivanloiselta muutaman kympin tähden, jos siitä edes plussalle pääsisi. No ehkä päädyn Ekotoriin, Topinojan jäteasemaan tai muuhun vastaavaan ratkaisuun. Huuto.netistä voisi ehkä löytyä ostaja joillekin tavaroille, pitää katsoa jos jaksaisi siihen leikkiin ryhtyä.

Tuhottavaa

Mm. tällaisia saisi jos joku haluaa:

  • Kaiuttimet 150 W, 2kpl, isot, kohtuu hyväkuntoiset
  • Kaiuttimet pienemmät, puukuvioiset, 2 kpl
  • Tietokonepöytä, kolmeosainen
  • Taittuva tuoli
  • Retkituoli, kolmejalkainen
  • Yhdet lähes käyttämättömät autonrenkaat
  • Lattiatuuletin, iso, rikkinäinen
  • Jyrsijähäkki, iso
  • Jyrsijähäkki, pieni muovinen
  • Sekalaisia muovisia kukkaruukkuja kymmenittäin
  • Kaksi avaamatonta tupperware-purkillista äidin tekemää kesäkeittoa, vain muutaman vuoden vanhaa
  • ...satoja muita pikkutavaroita, en taida jaksaa...

No eipä tätä blogia kukaan lue, ainakaan ajoissa, joten sinällään turha laittaa listaa tänne. Ehkä sinne huuto.nettiin voisi laittaa jotain ja loput ilmaiseksi pois tai jätteeksi.

Jätteitä

Tänään soittelin Jäteneuvontaan erilaisista sekalaisista jätteistä.

Kalsiumkloridi
Kosteudensyöjäpusseja, joita ostin taistellakseni ulkovarastoni todennäköisesti homeongelmasta aiheutuvaa tunkkaista hajua vastaan. Tätä käytetään nähtävästi tiesuolana, joten ei sinällään ole kovin myrkyllistä. Neuvonnasta ohjeistettiin laittamaan polttokelpoisiin jätteisiin.
Autonakut
Näitä on kertynyt nurkkiin pari kappaletta vanhoista autoistani. Saattaisin kyllä säilyttää toisen, kun joskus ehkä tarvitsee akkua johonkin sähkökokeiluihin. Saan siitä invertterillä kyllä ihan 230V:täkin, vaikkapa sähkökatkon sattuessa. No turha Ekotorille tai Topinojalle.
Sähkölaitteita
Näitä on sitten kaikenlaisia. On 50 vuotta vanhaa ruosteista lämpöpatteria ja keittolevyä, pölynimuria, hiustenkuivaajaa ja tietokoneenromua. Neuvonnan mukaan Topinoja ottaa näitä ilmaiseksi, mutta tietokoneiden osalta hinnasto on hieman epämääräinen, kun "osiin purettu" tietokone kuitenkin maksaa jotain. Mitä tarkoittaa osiin purettu?
Kattilat ja muu romumetalli
Ei-sähkölaitteet saa laittaa tavalliseen metallijätelaatikkoon, vaikka niissä olisi muoviosia.
Huonekalujäte
Huonekalujen puujätteestä velotetaan joidenkin eurojen maksu. Ei kovin suuri, mutta tarkoittaa että pitäisi kaikki kasata samaan kuormaan.

Mutta tällaista, operaatio jatkuu. Nyt ulkovarastoni lattia jopa pilkottaa. Pitäisi myös pihan romukasasta päästä joskus eroon.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Melontaa Saaristomeren kansallispuistossa

Ohos, edellisestä suomenkielisestä kirjoituksesta on jo lähes vuosi. No en nyt ole paljoa kirjoitellut englanninkieliseenkään blogiini, mutta suomeksi en sitten yhtään. Yleensä ongelmaksi tulee, että kirjoituksista kasvaa projekteja, joihin menee sitten puoli päivää, eikä se ole oikein tarkoitus. Yritän nyt oikeasti kirjoittaa lyhyesti, editoimatta tekstiä yhtään enempää kuin on välttämätöntä.

Kirjoitan vaihteeksi hyvistä melontapaikoista, ja ehkä siksi suomeksi. Hyvien satamien löytäminen on yllättävän vaikeaa, vaikka rantaviivaa on täällä Turun seudulla valtavasti. Useimmat tiet päätyvät jonkun koti- tai kesämökkirantaan. Siltojenkaan kupeista ei useinkaan ole sopivaa laskupaikkaa. Venesatamat ovat useimmiten yksityisiä ja suljettuja. Usein suurestakaan saaresta, johon pääsee autolla, ei ehkä löydy kuin yksi tai kaksi mahdollista laskupaikkaa, jos sitäkään.

Viime viikonloppuna kävin parin päivän retkellä Kirjaisten eteläpuolella, Saaristomeren kansallispuiston pohjoisosassa. Kirjaisten venesatamasta löytyi hyvä autopaikka ja ramppi josta päästä vesille. Kaverit olivat menneet aiemmin päivällä edeltä ja tulin itse illalla kun tekemisiltäni pääsin. Kävimme alueella jo kerran viime vuonna, meloen hieman pohjoisemmasta paikasta Gullkronaan.


Näytä suurempi kartta

Sopiva yöpymispaikka löytyi Bultarnan saarelta, jossa oli lukuisia syviä lahtia. Eteläinen lahti oli erityisen syvä ja siellä oli täysin tyyntä, vaikka ulkopuolella oli muutaman metriä sekunnissa tuulta.


Näytä suurempi kartta

Lahti oli varsin mutainen, joten kävin snorklaamassa toisessa hieman pohjoisemmassa lahdessa. Pohja oli aika tylsää merilevää ja hieman rakkolevää. Hiekkaakaan ei juuri näkynyt pohjalta ja sikäli kun hieman pilkisteli, ei siinä juuri ollut mitään mielenkiintoista. No Itämeri on aika saastainen ja rehevöitynyt, maailman saastunein meri.

Melko pahasti hyttysiä tuolla kyllä, olisin tullut täysin syödyksi ilman suojauskeinoja. Katselin vajaan tunnin ajan perseidejä, näin jotain 5-6, en mitenkään kovin paljoa.

Paluumatka oli seuraavana päivänä Stenskärin ja Brennskärin kautta. Ihan mukavan idyllisiä nuo kaikki saariston satamasaaret. Kirjaisiin palatessa oli 5-6 m/s myötätuuli ja aukossa oli kiva yrittää hieman surffata kajakilla. Lyhyitä matkoja se onnistuikin, vaikka aikea vaikeasti, kun aallonpituus ei ollut kuitenkaan kovin pitkä.

Seuraavaksi olisi suuntana ehkä joko Åvan rengasmainen intruusio tai Fjälskarin graniittinen stokki. Molemmat ovat yli 5 km suuria rengasmaisia muodostelmia, jotka ensisilmäykseltä vaikuttavat meteorikraaterilta tai tulivuorelta. Synty on kuitenkin todennäköisesti tapahtunut 1,8 miljardia vuotta sitten noin 10 km maankuoren sisällä magmakammiossa, joka on kiteytynyt hitaasti graniitiksi. Graniitti on viimeisimmän jääkauden jälkeen rapautunut helpommin kun arkaaista alkuperää oleva gneissi, josta alue on pääosin muodostunut, joten kehät näkyvät kartassa selvästi. Mutta tästä lisää sitten kun pääsen käymään näissä paikoissa.

tiistai 11. lokakuuta 2011

42 - Pohdintoja elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta

Joillakuilla tasavuosikymmenet ovat suuria virstanpylväitä elämässä, minulla jostain oudosta syystä ikä 42. Se kuulostaa pelottavan paljolta. Tuosta on nyt kulunut suurin piirtein 25 vuotta ja eläkeikään on suurin piirtein saman verran matkaa, riippuen hieman poliitikkojen tahdosta. Tämä lienee siten sopivan keskeinen ajankohta miettiä elämän kysymyksiä. Ei sen puoleen, etteikö niitä muutenkin tulisi mietittyä.

Ensinnäkin, aika kulkee kovin nopeasti. Jotenkin tuntuu, että olisin päässyt lukiosta vasta äskettäin, sitten hieman opintoja ja töitä. Normaalipäivistä ei jää juuri mitään merkittävää mieleen.

Aika on kuitenkin ollut tavallaan kovin mielenkiintoista, varsinkin teknologisen kehityksen kannalta. Synnyin Kekkoslandiaan mustavalkotelkkarien aikakaudella. Väritelkkari oli hieno juttu. Maailman oleellisin mullistus alkoi kuitenkin ollessani hieman yli kymmenen, nimittäin henkilökohtaiset tietokoneet yleistyivät ja tulivat koteihin. VIC-20:n saaminen oli elämässäni tärkeä asia, sillä se avasi huikeat mahdollisuudet tehdä kaikenlaista, mitä ihmiskunta ei ollut koskaan aiemmin tehnyt. Tietokoneen pienet keinotodellisuudet olivat täysin ohjelmoijan hallittavissa, kaikki tuli mahdolliseksi.

Weppi oli toinen hurja kehitysaskel kymmenen vuotta myöhemmin, 90-luvun alussa. WWW rantautui Suomeen jo varhain ja tein innolla ensimmäiset weppisivuni jo vuonna 1992 innostuttuani hypertekstin mahdollisuuksista. Funetilla oli tuolloin jo joitain sivuja, mutta saattaa hyvin olla, että tein itselleni Suomen ensimmäiset henkilökohtaiset kotisivut, tai ainakin ensimmäisten joukossa. Tutustuin myös weppiohjelmointiin melko varhaisessa vaiheessa ja surullisenkuuluisalle Weppikioskille tekemäni sovellukset olivat tuohon aikaan mahdollisesti kehittyneimmät koko maailmassa.

Opintojeni alussa kiinnostuin silloin muodiksi nousseesta hermoverkkolaskennasta, evolutiivista algoritmeista ja muusta sellaisesta. On toki niin, että tietojenkäsittelymenetelmillä ei ole mitään erityistä välttämättömyyttä olla biologisten mallien mukainen ja useimmat laitteet ja ohjelmistot toimivat vallan upeasti ilman mitään biologista inspiraatiota. Kuitenkin olen aina ollut sen verran paljon kiinnostunut biologiasta, että moisten tietojenkäsittelymallien rakentelu tarjoaa myös mielenkiintoisen lähestymistavan siihen aiheeseen. Se on melko lähellä teoreettista biologiaa, jossa pyritään etsimään organismien toiminnan perusperiaatteita matemaattisten abstraktioiden kautta. Suurin osa organismien monimutkaisuudesta on vain näiden abstraktioiden toteutusyksityiskohtia.

Olen myös varsin vakuuttunut, että tekoälytutkimuksen monia päämääriä, erityisesti tietousuuden kehitystä, ei kyetä toteuttamaan diskreetisti symbolisella tekoälyllä. Monet tekoälytehtävät vaativat laskennalta sumeutta. Toinen tekijä on jonkinasteinen holistisuus, jossa tietoa tai toimintamekanismia ei ole koodattu tiukasti tiettyyn paikkaan, vaan osia siitä on vähän kaikkialla. Tämä löyhä paikkasidonnaisuus mahdollistaa sen, että logiikan on mahdollista itseorganisoitua siirtyilemällä pikkuhiljaa. Hermoverkot ovat yksi tapa ratkaista tätä.

Ihmisen on kuitenkin täysin mahdotonta suunnitella edes osittain holistisia järjestelmiä. Hermoverkot ovatkin varsin mustia laatikoita, joiden sisältöä on hyvin vaikea jos ei mahdotonta analysoida ihmisen toimesta. Hermoverkkojen suunnitteluun tarvitaan siis automatiikkaa. No, otetaan taas mallia biologiasta, jossa on juuri tähän sopiva menetelmä, jonka yksi lopputulos meidänkin tietoisuutemme on. Evolutiiviset algoritmit ovat tähän vastaus.

No niin, en tietenkään ollut 90-luvulla yksin näiden ajatusten kanssa vaan tästä tuli tuolloin tekoälytutkimuksen valtavirtaa. En ole seurannut kehitystä kovinkaan tiiviisti graduni ja muun aiheeseen liittyvän tutkimustyön jälkeen viimeiseen kymmeneen vuoteen, mutta nähdäkseni suurta vallankumousta ei ole vieläkään tapahtunut. Sikäli kun näen, monetkaan eivät tutki menetelmiä, joita pidän välttämättöminä hermoverkkojen skaalautuvan kehityksen kannalta. Tähän tutkimukseen olisi kiva päästä mukaan ja korjata asianlaita, mutta tilaisuutta siihen ei ole tullut eteen. Nykyinen työni on tyystin toista asiaa, enkä ole kovinkaan tehokas tekemään tutkimusasioita vapaa-ajalla.

Pidän tekoälytutkimusta kuitenkin ihmiskunnan tärkeimpänä alana. Se on suurin piirtein ainoa tieteenala mikä ehkä vielä joskus kykenee vapauttamaan meidät biologisista rajoituksistamme. Biologisina olentoina emme ole sen kummallisempia kuin metsän vilinä. Jos ihmisen elämä on vain syömistä ja lisääntymistä, hän ei eroa pupujussista mitenkään. Ihmisyyden olennaisin piirre muihin eläimiin nähden on tietoisuus, kyky ymmärtää asioita ja rakentaa todellisuutta. Kuitenkin suurin osa kulttuuristamme on keskittynyt juuri syömiseen ja lisääntymiseen, ja ylipäätään näitä toimintoja tukevien nautintomekanismien ruokkimiseen. On jopa rakennettu uskontoja ja muita kulttuurisia linnakkeita suojaamaan näiden perustarpeidemme toteuttamista. Oikeasti merkittävää on kuitenkin se, mikä tekee eroa, ja voisimme hyvin jättää tällaisen eläimellisyytemme pupujusseille ja muille ja keskittyä omaan ydinosaamiseemme.

No, mutta tästä eteenpäin täytyy jatkaa.