Kirkosta eroamisia

Kirkosta erosi ennätysmäärä jäseniä (HS). Eroamiseen on vaikuttanut erityisesti Tampereen vapaa-ajattelijoiden www.eroakirkosta.fi-palvelu, jonka kautta tehtiin suurin osa eroamisista.

En oikeastaan tiedä mitä asiasta voisi sanoa sen enempää kuin mitä eroakirkosta.fi-sivustolla on sanottu, sillä sivusto antaa varsin hyvät perustelut sille, miksi kirkosta erotaan. Jos et usko kirkon oppeihin etkä tarvitse sen palveluita, miksi maksat vuosittain keskimäärin 200 euroa? Harrastusyhdistysten jäsenmaksutkin ovat tyypillisesti 10-50 euroa ja niistäkin ihmiset kitsastelevat, joten miksi kirkolle maksetaan noin valtavasti?

Tietenkin se on helppoa, kun jäsenmaksu peritään suoraan veroissa ja kun liittämisen ovat tehneet vanhemmat lapsena, ei ole itse tarvinnut nähdä vaivaa. Eroamisenkin vaiva vaikuttaa niin suurelta, että monet mieluummin roikkuvat jäsenenä vaikka eroilmoituksen tekemisellä säästäisivät vuodessa tuon pari sataa euroa. Seuraavasta palkastakin jäisi pari kymppiä enemmän käteen.

Ehkä tavallisimpana syynä on kirkon hyväntekeväisyyden tukeminen. Mutta kuten sivusto kertoo, käyttää kirkko diakoniatyöhön vain 10% tuloistaan. Ja tämä raha siis menee diakoniatyöntekijöiden palkkoihin eli lähetystyöhön. Kirkko ei siis anna mitään oikeaa materiaalista apua kenellekään, kuten ruokaa köyhille, sellaiset varat hankitaan valtiolta tai kaupungeilta tai erillisillä keräyksillä. Jos haluat lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, kannattaa se tehdä organisaatiolle, joka käyttää 100% lahjoituksista hyväntekeväisyystoimintaan.

Hassuna yksityiskohtana, kirkon ruoka-apu köyhille tulee kaupungeilta, mutta kirkko vain hoitaa ruoan antamisen. Järjestelyn outouden vuoksi vapaa-ajattelijayhdistyksetkin ovat joskus tarjoutuneet jakamaan ruoka-apua. No tietenkin jakamisessa itse jakaminen vaatii työtä, mikä lienee syy tähän järjestelyyn. Kuitenkin kokonaisuuden kannalta järkevämpää olisi, että jakelun hoitaisivat kaupungin työntekijät diakoniatyöntekijöiden sijaan.

Itse en tosin kannata hyväntekeväisyyttä muutenkaan, koska se on yleensä tehotonta (keruu vie usein 100% keräystuloista), mitätöntä ja johtaa siihen, että ne jotka eivät välitä muista vaurastuvat. Oikeasti, työtön köyhä saa valtiolta asunnon ja muutaman sataa euroa kuussa elämiseen. Missään kuinka uskonnollisessa maassa tahansa ei kirkon apu ole muuta kuin soppakattiloita ja parhaimmillaan patjoja yhteistiloissa.

Olen usein ihmetellyt, miksi uskonnollisuus korreloi talousliberaalin politiikan kanssa, jossa valtion ei haluta auttavan köyhiä. Kuitenkin samaiset kristilliset konservatiivit aina kehuskelevat sillä miten auttavat köyhiä ja kuinka hyvä heidän uskontonsa on kun se auttaa heikkoja. Oikeasti köyhiä auttavaa sosiaalipolitiikkaa ei haluta, koska tällöin ei saataisi kunniaa itselle ja omalle uskonnolle. Ja tietenkin koska se maksaisi paljon enemmän kuin ropojen antaminen kerjäläisille. Kirkollinen hyväntekeväisyys tarjoaakin mahdollisuuden vain tekopyhyyteen.

Yhtenä esimerkkinä tästä hulluudesta on Äiti Teresa, joka keräsi maailmanlaajuisesti satoja miljoonia nykyeuroja hyväntekeväisyystuloja, jotka piti käyttää köyhien auttamiseen, sairaaloihin ja ambulansseihin. Lahjoitetut sairaalalaitteet myytiin, vaikka eivät nunnat niillä olisi mitään tehneetkään, koska eivät osaa käyttää niitä. Nunnilla ei ole sairaanhoitajan koulutusta, eivätkä he sellaista halua, koska se ei ole heidän työnsä tarkoitus. Lahjoitusvaroja ei myöskään käytetty oikeiden sairaanhoitajien tai lääkäreiden palkkaamiseen. Todellisuudessa tulot käytettiin Rakkauden lähettiläät -lähetysjärjestön toiminnan laajentamiseen, erityisesti länsimaihin. Sairaille ja köyhille nunnat tarjosivat - ja tarjoavat edelleen - vain vaatimattoman patjan, jonka päällä maata ja kuolla vailla mitään sairaanhoitoa. Köyhien lapset otettiin hoitoon vain sillä ehdolla, että vanhemmat luovuttivat lasten huoltajuuden järjestölle.

Christopher Hitchens ja muutamat muut ovat kirjoittaneet rajuja paljastuksia lahjoitusten törkeästä väärinkäytöstä. Samalla ovat tulleet ilmi todelliset syyt sille, miksi lahjoitusvaroilla ei edes pyritä parantamaan tai poistamaan köyhyyttä. Vaikka se ei ole ollut edes mikään salaisuus. Äiti Teresa on itse julkisesti sanonut, että ei edes pyri helpottamaan ihmisten kärsimyksiä vaan vain saamaan heidät kristityiksi. Hän katsoi kärsimyksen saavan ihmiset tarvitsemaan Jeesusta ja köyhyyden ja siitä seuraavan kärsimyksen olevan siksi hyvä asia.

Äiti Teresa on varmasti maailman tunnetuin hyvän ihmisen symboli köyhien ja sairaiden pyyteettömänä auttajana.

Kannattaa siis katsoa mihin hyväntekeväisyyteen rahansa antaa. Uskonnollisessa hyväntekeväisyydessä prioriteetti kun on lähetystyössä, ei oikeassa auttamisessa. Auttaminen on vain keino saada autetut - ja auttamishaluiset - kääntymään uskonnon oppeihin.

Mutta mitäs palveluita kirkko tarjoaa rahaa vastaan. Niin, häät ja hautajaiset. Hautapaikan vuoksi ei kannata maksaa kirkollisveroa, koska kirkollisveroa nimenomaisesti ei käytetä siihen lainkaan vaan hautapaikat maksaa valtio. Eli tästä ei sikäli sen enempää. Kirkko toki on mielellään tarjoutunut hoitamaan haustausmaat valtion maksamilla varoilla, nähtävästi voidakseen yhdistää hautausmaiden ylläpidon kirkolliseen työhön ja kuolleiden omaisiin kohdistuvaan lähetystyöhön.

Häät voi viettää ilman pappia, maistraatissakin vihkimisen suorittava henkikirjoittaja pukeutuu aivan yhtä seremoniallisesti hienoon viittaan. Häät vietetään nykyään usein muutenkin muualla kuin kirkossa, joten sikälikään ei pappia tarvita paikalle.

Japanissakin on hassu kulttuuri-ilmiö, että siellä vaikka japanilaisista vain pari prosenttia on kristittyjä, valtaosa häistä on kristillisiä. Vihkijänä on joskus aito pappi, mutta koska japanilaiset haluavat vain seremonian ja papin uskonnollisuus saattaisi olla kiusallista, halutaan vihkijäksi mieluummin joku muu, joka pukeutuu papin asuun. Itse asiassa "papin" halutaan usein olevan länsimaalainen, joten japanissa asuva länsimaalainen saatetaan joskus pyytää "papiksi".

Mutta palataan takaisin Suomeen. Kirkolle menevä raha menee pääasiassa uskonnon ylläpitämiseen ja levittämiseen, niin kotimaahan kuin ulkomaillekin suuntautuvaan lähetystyöhön (eli suomeksi käännytykseen). Jos joku lahjoittaa tuon 200 euroa vuodessa lähetystyöhön, on hän mielestäni aika syvästi uskovainen.

Joidenkin mielestä kirkko on yhteiskunnallisesti tärkeä. Mutta onko näin todella? Maalliset yhteiskunnat, kuten Ranska, Britannia tai Turkki, eivät ole päätyneet turmioon. Edes uskontojen ihmemaassa Yhdysvalloissa ei ole valtionkirkkoa.

Jotkut pelkäävät kirkon kaatumisen johtavan Yhdysvaltojen kaltaiseen tilanteeseen, jossa ääriuskonnolliset kirkot yleistyisivät. Tämä vaikuttaa aika mutulta. Uskonnolliset liikkeet kyllä leviävät valtionkirkoista huolimatta jos ovat levitäkseen, kuten ovat levinneet Suomeenkin. Kristinuskokin voitti Rooman monijumalaisen valtionuskonnon ja juuri valtion ja kirkon sidos teki siitä niin nopean - kun keisari kääntyi, kääntyivät muutkin. Sama tapahtui protestanttisten kristinuskon muotojen, kuten luterilaisuuden, syntyessä ja levitessä Suomeen. Tuolloin valtionkirkko kyllä sikäli esti useimpien muiden uskontojen leviämisen, että ne olivat lailla kiellettyjä.

Evankelisluterilaisenkin kirkon opit ovat melko lailla yhtä kaukana tästä maailmasta kuin fundamentalististen kirkkojen. Sen tukeminen onkin vain hyppäämistä ojasta allikkoon. Ainoana eroana on, ettei luterilainen kirkko perusta opetuksiaan ensisijaisesti Raamattuun vaan tarttuu kaikkeen millä se saa ihmiset pysymään jäseninä, mikä menetelmä on toiminut toistaiseksi. Mutta taikausko on silti taikauskoa.

Vaikka kirkko perustelee olemassaoloaan arvoilla, ovat juuri arvot ne, jotka kirkolta puuttuvat. Auttaminen on kirkossa vain tekopyhyyttä. Perhearvoja kirkko osaa "edistää" vain yrittämällä estää seksuaalivähemmistöjä muodostamasta perheitä. Vastausta ihmisen elämän tarkoituksellekaan kirkko ei kerro, kerrotaan vain että vastaus löytyy kirkon opetuksista - jostain sieltä. Etkö vielä löytänyt? Etsi lisää.

Kirkko opettaa lähimmäisenrakkautta ja kannustaa meitä auttamaan toisia. Vai niin. Ateistina minäkin autan muita mielelläni toisinaan. Aivan ilmaiseksi, toisin kuin palkalla työskentelevät papit ja diakoniatyöntekijät. En auta uskonnon käskyjen vuoksi, vaan koska siitä tulee hyvä mieli.

Ilman uskontoa ihmiset varmasti alkavat kohtelemaan toisiaan kuin eläimet. Pelottavaa? Mutta ihminen on sosiaalinen eläin, joka kokee mielihyvää auttaessaan muita ja jopa muiden lajien eläimiä. En muista koskaan kuulleeni kirkosta, joka opettaisi eläinten auttamista, tai kristillisistä eläinsuojelujärjestöistä. Miten onkaan mahdollista, että ihmiset ruokkivat lintuja ja pelastavat loukkaantuneita eläimiä, vaikka kirkko ei sellaista opetakaan?

Monet hyvät ihmiset, joilla on tällainen luontainen halu auttaa, etsivät paikkaa jossa voisivat päästä auttamaan. Kirkko vastaa heidän kutsuunsa ja saa lähetystyöntekijöikseen hyväuskoisia hölmöjä. Samalla sairaanhoitajista, lääkäreistä ja vanhusten ja sairaiden kotiavustajista on huutava pula.

Ateistina en kannata "köyhien auttamista" vaan köyhyyden poistamista sosiaaliturvalla ja koulutuksella, julkisin varoin kustannettua sairaanhoitoa ja muuta sellaista. Jos ajatellaan "köyhiä", maksoi "köyhille" tarkoitettu toimeentulotuki viime vuonna 450 miljoonaa euroa eli 0,6% veroista ja asumistuki suunnilleen saman verran eli yhteensä 1,2%. Tämä on siis prosenttia veroista, ei tuloista: maksat tulostasi noin 0,4% "köyhällisveron". Miksi tämän lisäksi maksaisit 1-2% tuloistasi kirkollisveroja, josta (kuten edellä kerrottiin) ei mene penniäkään "köyhille" vaan kaikki lähetystyöhön?

Vai onko ongelmana, että papeista tulisi köyhiä jos emme maksaisi heille?

Arvot, epäitsekkyys. Kirkon opetus, että muita pitäisi auttaa, jotta saisimme taivaspaikan, opettaa vain itsekkäitä arvoja. "Jumala käskee sinua tekemään hyviä tekoja. Jos et tee, et pääse taivaaseen." Kun ateisti tekee hyvää, hän epäilemättä myös joskus tekee sen vastapalkkion toivossa, mutta usein pelkästä auttamisen ilosta (jos on luonteeltaan sellainen) tai koska katsoo sen olevan oikein. Kristinuskon houkuttelu hyviin tekoihin itsekkyyteen vetoamalla estää meitä näkemästä itsessämme sen "hyvän", jonka kirkko opettaa löytyvän vain Jumalasta. Tämä on epäilemättä tarkoituskin, mikä on yksi syy sille miksi kirkko ja kristinusko oikeasti ovat "paha".

Kirkko ottaa ja lupaa paljon mutta antaa vähän. Voin myös, ihan ilmaiseksi, kertoa elämän tarkoituksen jos haluat. Mutta lienee parasta että pohdit asiaa ja löydät oman elämäsi tarkoituksen itse.